"Elämää mää­rit­ti tunne, että aina on vielä seit­se­män jaksoa jäl­jel­lä", muis­te­lee muun muassa Pulk­kis­ta kä­si­kir­joit­ta­nut Juha Jokela lopulta uu­vut­ta­vak­si muut­tu­nut­ta tv-sar­jo­jen te­ke­ke­mis­tä

Muun muassa Fundamentalisti ja Mobile Horror ovat näytelmäkirjailija Juha Jokelalle tärkeitä teoksia. Fundamentalisti kertoo Jokelan omasta päänsisäisestä oikeudenkäynnistä, ja Mobile Horror luotsasi tekijänsä teatteriyleisön suosioon.

Kuva: Markku Ulander

50 vuotta

Näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja ja ohjaaja Juha Jokela ajatteli nuoruudessaan, että taidetta tekevät ammatikseen muut – ei hän.

Jokela kyllä huomasi osaavansa kirjoittaa, kun sai tehtäväkseen ensimmäisen äidinkielen aineen lukiossa.

Jokela pitikin kirjoittamisesta, muttei vain uskonut sen olevan itselleen mahdollinen työ. Hän ei ollut taiteilijaperheen vesa, mutta esimerkiksi lukuharrastukseen rohkaistiin kotona.

Nuoruutta oli lisäksi voimakkaasti määrittänyt rippileirillä uskoon tulo, seurakuntanuoruus ja gospel-bändiin kuuluminen. Jokela suunnitteli tulevaisuudelleen kehitysyhteistyötä ja lähetystyötä ulkomailla.

– Menin Otaniemeen opiskelemaan rakennustekniikkaa, koska olin myös matemaattisesti lahjakas, hän kertoo.

Kuitenkin jo kesken toisen luennon hän käveli vähin äänin pois salista katsomatta enää taakseen.

Myöhemmät opinnot yleisen kirjallisuustieteen ja teatteritieteen parissa saivat Jokelan tuntemaan, että se oli maailma, johon hän kuului.

Kirjallisuuden elämänkuvien moninaisuus pyyhkäisi yli Jokelan tajunnan ja haastoi seurakuntanuorten yhden totuuden maailman, jossa vastaukset etsittiin Raamatusta.

Pikkuhiljaa Jokela alkoi kirjoittaa yhä ammattimaisemmin, mutta vasta Teatterikorkeakouluun ohjaajalinjalle pääsy 24-vuotiaana antoi hänelle sosiaalisen oikeutuksen olla taiteilija.

Toisena opintovuotenaan Jokela ajautui konflikteihin opettajiensa kanssa. Opinnot hiipuivat, mutta samoihin aikoihin Jokela oli alkanut käsikirjoittaa televisioon. Esimerkiksi suosittu sketsisarja Pulkkinen palkittiin kahdella Venlalla.

Samaan hektiseen ajanjaksoon osui vielä avioero nuoruudenrakastetusta. Avioeron kokemuksesta ammentavassa Remontti-sarjassa Jokela debytoi myöhemmin myös ohjaajana.

Jokelan elämä mullistui vielä aika tavalla 33-vuotiaana, kun Teatteri Jurkasta pyydettiin häntä kirjoittamaan komedia tai farssi. Teos oli Mobile Horror, ja Teatteri Jurkan puhelimet alkoivat soida kiivaasti.

Menestysnäytelmän jälkeen Jokela sai valita teatterityönsä. Hän päätti kuitenkin kirjoittaa vielä toisen näytelmän, Fundamentalistin, Teatteri Jurkkaan.

Vuoteen 2010 asti Jokela teki vuorotellen teatteria ja televisiota, mutta sen jälkeen lähes pelkästään teatteria. Televisiotyö uuvutti Jokelan.

– Elämää määritti tunne, että aina on vielä seitsemän jaksoa jäljellä, hän kommentoi ajanjaksoa.

Jotkin Jokelan näytelmänimet kuulostavat juhlallisen kantaa ottavilta, kuten juuri Fundamentalisti ja Patriarkka.

– Fundamentalisti kertoo siitä päänsisäisestä oikeudenkäynnistä, kun irtauduin seurakuntanuorista. Helvetti ja kuva ikuisesta kidutuksesta kummittelivat pitkään mielessä, Jokela kertoo.

Nykymaailmassa äärioikeiston nousu ja ilmastonmuutoksen vähätteleminen huolestuttavat Jokelaa. Hän on tullut pitkään tunnetuksi myös julkifeministinä.

– On selvää, että maailma on suosinut miehiä. Kun nyt Suomessa hallituspuolueiden keskushenkilöinä on naisia, kuulun siihen joukkoon, joka riemuitsee, Jokela sanoo.

Menneet vuosikymmenet hän jaottelee selkeästi: 20 vuotta Tampereella, 30 vuotta pääkaupunkiseudulla. Taiteilijaidentiteetti muodostui vasta synnyinkaupungin ulkopuolella.

Viimeiset 20 vuotta Jokela on ollut taas parisuhteessa ja pian 15 vuotta perheenisä.

– Kun menin Teatterikorkeaan opiskelemaan, siellä oli teatteriperheiden lapsia. Nyt tilanne on kääntynyt niin, että itsellä on niitä teatteriperheen lapsia, Jokela naurahtaa.