Vuoden 1905 suurlakon tärkein tulos oli Suomen uusi vaalilaki. Venäjän tsaarin hyväksymän Suomen eduskunta- ja äänioikeusuudistuksen ansiosta äänioikeutettujen määrä nousi 120 000:sta 1 273 000:een. Äänioikeuden saivat myös naiset. 15.--16. maaliskuuta 1907 yksikamariseen eduskuntaan valittiin 200 kansanedustajaa.
Vuosisadan alussa Kainuu oli harvaanasuttua seutua. Suomussalmi oli kolmanneksi suurin kunta. Vaalivuonna 1907 siellä asui 6 612 henkeä, joista maaseutuköyhälistöä (irtainta, liikaväestöä, löysiä) oli yli 2 300 eli 46 prosenttia.
Ilmari Kiannon mukaan suomussalmelaisten pääelinkeinoja eivät olleet karjanhoito ja maanviljelys vaan velka ja Amerikkaan muutto. Siirtolaisuus oli valtakunnallinen ilmiö. Kaudella 1870--1907 Suomussalmelta lähti valtameren taakse noin 713 henkeä.
Tavallisimpia ruokia sata vuotta sitten olivat kesääntynyt kala, piimävelli, leipämaito, maitopottu, ohrapuuro, talkkuna, lihapottu ja viilipytty. Juhlaruokia ja kirkkoeväitä olivat kalakukko, kapahauki, linnuntäkkä, ohrarieska, leipäjuusto ja ryynipiirakka. Köyhän jauhoja jatkettiin petäjällä, koivulla tai oljilla.
Luku- ja kirjoitustaidon oli ensimmäisiin vaaleihin mennessä ehtinyt hankkia vain kaksi viidestä yli 15-vuotiaasta Kainuun asukkaasta.
Lapsikuolleisuus oli korkea kaikkialla Suomessa. Vuosina 1905--1906 alle yksivuotiaista menehtyi joka kymmenes. Tuhoisimpia tauteja olivat pistotauti, keuhkokuume, hinkuyskä, tulirokko, tuhkarokko ja kurkkumätä.
Ilmari Kiannon romaan Punainen viiva ilmestyi 1907. Osalla kirjan tapahtumista ja henkilöistä oli esikuvansa todellisuudessa. Matti Kassila teki Punaisesta viivasta elokuvan 1959 ja oopperaksi sen sävelsi Aulis Sallinen, kantaesitys oli 1978.
Tekstien lähde on Ildikó Kovácsin teos Kiannon Punaisen viivan taustatekijöitä Kainuussa. Lönnrot-instituutti, Oulun yliopisto 2000.