Tarjolla ei ole latteuksia, kun hän avaa suunsa. Hän muistaa, analysoi, ajattelee ja visioi. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: harvinaisen fiksu jääkiekkoilija, Esa Pirnes.
Hotelli Pasilan ala-aulassa on hiljaista. Pirnes saa ensimmäistä kertaa käsiinsä Jääkiekkokirjan 2003-2004, jonka kannessa hän puree kultaista mitalia Tapparan mestaruusjuhlissa. Alkutahdit kultajuhliin laukoi jatkoajalla kansikuvapoika itse.
Oulun poika syötti loppuottelussa kasvattajaseuralleen Kärpille kitkerät eliksiirit. Hänet valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.
"Kausi meni kieltämättä putkeen, mutta maailmanmestaruus kotijäällä jäi puuttumaan", hän kääntää aikarattaan Helsingin MM-kisoihin, missä Ruotsi teki puolivälierissä temput ja nousi 1-5-tappioasemasta 6-5-voittoon.
Pirnes itse huilasi kyseisen ottelun vatsataudin takia.
Pirneksen läpimurtokausi kansainvälisille areenoille sai kruunun sa kesällä. NHL:n varaustilaisuudessa Columbus Blue Jackets, NY Islanders ja Chicago Blackhawks olivat 26-vuotiaan keskushyökkääjän kimpussa, mutta pisimmän korren veti kuin puskista Los Angeles Kings.
15. päivänä heinäkuuta 5-7 tuntia ennen siirtorajan umpeutumista Pirnes solmi Los Angelesin kanssa 1+1-vuotisen sopimuksen.
"Ne olivat jännittäviä hetkiä. Kun kaikki oli selvää, tilanne veti hiljaiseksi. Silloin tuli miettineeksi, mitä tuli tehtyä."
Sopimus oli kaksisuuntainen ja arvoltaan 475 000 US-dollaria (noin 380 000 euroa).
"Ensi kaudeksi kaikki näyttäisi olevan selvää. Kings haluaa pitää minut, ja samalla sopimus muuttuu yksisuuntaiseksi", Pirnes kertoo.
Yksisuuntaisessa sopimuksessa palkka ei putoa mahdollisen farmikomennuksen yhteydessä.
"Tavoitteena on raivata isompi rooli joukkueessa", Pirnes visioi.
"Onhan siellä alueita, jonne ei ole mitään asiaa. Varjopuoliin lasken myös sen Bay Watch -tyyppisen ranta- ja ulkonäkökulttuurin. Kirurgin veitsellä on ollut käyttöä", Pirnes tuhahtaa.
"Mutta minä tykkään Losista todella paljon. Ihmiset ovat oikeasti avoimia ja ennakkoluulottomia, eivätkä mielestäni pinnallisia. Meidänkin asuinalueella Manhattan Beachilla tutut ja tuntemattomat tervehtivät ja pysähtyvät monesti juttelemaan."
Pirnes on innoissaan myös Los Angelesin "ikuisesta" kesästä. Elämä on yhtä auringonpaistetta.
"Kyllä sillä on mielialaa kohottava merkitys, kun ei talvellakaan tarvitse skrabata auton ikkunoita jäästä, mutta toisaalta, kun joukkue kävi pelireissulla pohjoisessa, se oli mukavaa vaihtelua - ikään kuin olisi Suomeen tullut", Pirnes kuvailee.
Vaikka jääkiekko jääkin Los Angelesissa koripallon, amerikkalaisen jalkapallon ja baseballin jalkoihin, Kingsillä on uskolliset fanit, joiden joukossa vilahtelee Hollywoodin filmitähtiä - kiitos Wayne Gretzkyn, joka rantautui enkelten kaupunkiin viitisentoista vuotta sitten ja toi jääkiekon ihmisten tietoisuuteen.
"Kerran David Lee Rothin pojat olivat luistelemassa meidän mukana. Kaupungissa muuten vallitsee kirjoittamaton laki, että julkkiksia ei saa pysäytellä, puhuttaa ja pyytää nimmaria."
Pirnekselle kokemus taala-liigassa oli sykähdyttävä.
"Osoitin, että olen osa sitä kulttuuria myös kaukalon sisäpuolella. Pystyin pelaamaan muiden mukana, ja onnistumiset ovat aina hyvin pienestä kiinni. Hymyssä suin sinne menin, ja hymyssä suin tulin takaisin. Päivääkään en vaihtaisi pois."
Kahden kuukauden sairasloman jälkeen tammikuun alussa oululaissentteri lensi itärannikolle lähelle Bostonia, mistä haki lisää vauhtia neljän ottelun verran farmijoukkue Manchesterin riveistä.
"Se oli kiekkohullu kaupunki, ja pelejä seurasi 10 000 katsojaa. Kokemus oli avartava ja terveellinen, koska ennen kautta mielsin itseni enemmän farmipelaajaksi. Nytpähän tiedän farmiliigankin kuvioista jotain", Pirnes toteaa.
"Mestaruus meni todella oikeaan osoitteeseen, ja olen iloinen Kärppien ja pohjoissuomalaisten puolesta. Kun muistaa, mitä vaikeuksia vielä 1990-luvulla oli, mestaruus on vaatinut valtavasti työtä", Pirnes huomauttaa.
Pirnes on Oulun Välivainion poikia, ja kodin vieressä sijaitsevasta Castrenin kentästä tuli hänelle tärkeä paikka.
"Olin poikasena jäällä kaiken vapaa-ajan. No, nyt vapaa-aikaa ei sitten ole enää ollenkaan", Pirnes viittaa jääkiekkoilijoiden tiukkaan päivärytmiin.
Kaudella 1995-96 Pirnes pääsi 18-vuotiaana mukaan Kärppien edustusjoukkueeseen. Silloin hänelle kolahti, että jääkiekosta voi tulla ammatti. Seuraavalla kaudella Pirnes johti Kärppien I divisioonajoukkueen parasta hyökkäysvitjaa, jossa laidoilla viilettivät 18-vuotias Janne Salpa ja 19-vuotias Tuomas Lohikoski.
Tuosta kolmikosta vain Pirneksestä tuli huippukiekkoilija.
"Minulla on aina ollut palava intohimo ja halu pelata jääkiekkoa. Se on minulle unelma-ammatti."
