Tutkijat löytävät toinen toistaan sitkeämpiä superpöpöjä mitä oudoimmista ympäristöistä, kuten peruskalliosta kilometrien syvyydestä, Antarktiksen ikivanhoista jääkerroksista, rikkihappojärvistä ja ydinjätevarastoista. Entä sitten kokonaiset ekosysteemit, jotka ovat kehittyneet omalaatuisiin olosuhteisiin?
Romaniassa, Mustan meren rannikolla, sijaitsee luola, joka joutui eristyksiin yli viisi miljoonaa vuotta sitten. Luolaan ei ole luontaista sisäänkäyntiä, ja se löytyi sattumalta vuonna 1986.
Movilen luola on tutkimuksissa paljastunut ainutlaatuiseksi pienoismaailmaksi. Lähes kaikki elämä maapallolla on riippuvaista auringon säteilyenergiasta, joka fotosynteesissä muuntuu kemialliseen muotoon, mutta Movilen luolaan auringon valo ei tunkeudu. Ikuisessa yössä kukoistaa ekosysteemi, joka elää kivestä.
Rikkivedystä
elämää
Movilen luolasta on löydetty lähes viisikymmentä eläinlajia, niistä suurin osa tieteelle uusia. Joukossa on hämähäkkejä, juotikkaita, tuhatjalkaisia, värittömiä rapuja ja vesiskorpioneja.
Ravintoketjut alkavat bakteereista, jotka saavat tarvitsemansa energian pohjaveden mukana luolaan tihkuvasta rikkivedystä. Nämä kemosynteesiin kykenevät organismit muodostavat kasvustoja luolan seinämille tai kelluvat mattoina vedessä, joka osittain täyttää luolan. Happea tihkuu seinämien pienenpienistä halkeamista, mitään muuta ei eristynyt ekosysteemi ulkopuolelta tarvitse.
Vuosimiljoonat pimeydessä ovat muovanneet Movilen luolan eliöstöä. Koska näköaistista ei ole hyötyä, se on eläimiltä surkastunut. Joiltakin lajeilta silmät puuttuvat kokonaan. Haju-, maku- ja tuntoaisti sen sijaan ovat tarkkoja.
Monilta luolaeläimiltä puuttuu myös pigmentti, koska suojaväriä auringon polttavia säteitä tai petoja vastaan ei tarvita.
Romanialaisen luolan kaltaisia, kokonaan kemosynteesiin perustuvia maaekosysteemejä ei tunneta mistään muualta. Tälle omalaatuiselle elinympäristölle löytyy silti vähintään yhtä omalaatuisia vastineita - syvältä valtamerten pohjalta.
Merenpohjan kummajaiset
Kuten suuaukoton luola, myös syvänmeren pohja on auringon energiaa antavien säteiden ulottumattomissa. Pitkään luultiinkin, että se on vain kivistä autiomaata, kunnes löydettiin keitaat, mustat savuttajat.
Valtamerten keskiselänteissä, 2-3 kilometrin syvyydessä, on kuumia lähteitä, joista purkautuva 350-asteinen vesi sisältää runsaasti maankuoren alta liuennutta rautaa ja muita metalleja sekä rikkiyhdisteitä. Kovan paineen takia vesi ei kiehu. Kun liuos jäähtyy, suurin osa metalleista saostuu, jolloin syntyy "savupilvi".
Maankuoren alta purkautuvan materiaalin sedimentoituminen synnyttää usean metrin korkuiseksi kasvavan kartiomaisen piipun, mustan savuttajan.
Ylikuumentunutta mineraaliliuosta hyödyntämään on kehittynyt hämmästyttävän runsas eliömaailma. Rikkiyhdisteet, vety ja metallit tarjoavat energianlähteen äärimmäistä kuumuutta sietävälle mikrobiyhteisölle, jonka varassa elää suuri joukko eläimiä, muun muassa putkimatoja, simpukoita ja rapuja.
Riftia-suvun putkimadot elävät erikoisessa symbioosissa kemosynteesiin kykenevien mikrobien kanssa. Niillä ei ole suuta eikä suolta, vaan ne saavat tarvitsemansa orgaaniset aineet kudoksissaan eläviltä rikkivetyä hapettavilta bakteereilta.