Yli 40 vuotta sitten aforismien kirjoittamisen aloittaneen Anneli Piirainen-Hämäläisen päähän putkahtelee lentäviä lauseita edelleen päivittäin.
– Olokaa hyvä ja ottakaa, pankaa sekkaan ja topatkaa, Anneli Piirainen-Hämäläinen, 75, kehottaa kotiinsa Oulun Kiviniemeen tulleita vieraita asettumaan kahvipöydän äärelle ja nauttimaan sen seitsemän sortin antimista.
Tuirassa synnytyslaitoksella ensiparkaisunsa päästäneen avojalakasen oululaisaforistikon puheenparressa kuuluu paikallinen murre, ja on hän ammentanut siitä omakustanteisesti myös kaksi aforismiteosta: Oulusta oon ja kehtaan sanua (2005) ja Alakko nää mua (2008).
Niistä ovat peräisin esimerkiksi Oulun seudun omaishoitajien käyttöönsä ottama miete ”hellisä hyppysissä assuupi hyvvyys” sekä ajatelma ”elämä on jottain aivan muuta kuin aineenvaihunnallinen tappaus”, minkä muuan helsinkiläispsykoanalyytikko poimi itselleen.
Ei kai kahta teosta ilman kolmatta?
Piirainen-Hämäläinen myöntää miettineensä asiaa. Julkaisemattomia ja puhtaaksi kirjoittamista odottavia aforismeja hänellä on vaikka millä mitalla.
– Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että tuo murretie on kuljettu tietyllä tavalla loppuun.
Runsaat 40 vuotta sitten aforismien tallentamisen aloittanut Piirainen-Hämäläinen kertoo, että uusia mietelauseita putkahtelee päähän päivittäin.
Lähtökohtana on yleensä joku omassa tai lähipiirin elämässä sattunut tai uutisena eteen tullut tilanne, joka ei jätä rauhaan. Asiaa tulee mietittyä ja pyöriteltyä mielessä niin kauan, kunnes se saa muotonsa tyylikkäästi kiteytettynä lausahduksena.
Lisäpontta pohdiskeluilleen oululaisaforistikko saa kilpailuista. Kilpailuiden ja karsintojen kautta Piirainen-Hämäläisen ajatelmia on päätynyt vuosien varrella niin teepusseihin ja postikortteihin kuin pääkaupunkiseudun raideliikenteeseenkin.
Raideaforismit pyörivät viimeksi tässä kuussa metrojunien ja raitiovaunujen sähköisillä näytöillä. Kampanja järjestettiin yhdettätoista kertaa, ja Piirainen-Hämäläinen oli yksi mukaan valituista aforistikoista mietelauseellaan ”kohtaaminen on pysäkin paikka”.
– Mieleen tulleet aforismit pitää kirjoittaa ylös heti, tai muuten ne unohtuvat. Siksi minulla onkin laukussa mukana muistikirja, johon laitan jonkun sanan tai ajatelman aiheen. Hätätilanteessa käy kyllä mikä tahansa paperinpala tai vaikka jonotuslappu, jos käsillä ei ole mitään muuta, sanataituri paljastaa.
Ensimmäiset aforisminsa Piirainen-Hämäläinen kirjoitti muistikirjaan, jonka hän sai äidiltään vuonna 1977.
– ”Rakkaudeton rehellisyys on julmuutta”, siitä se lähti. Ja sitten: ”on ihmisiä, jotka kulkevat elämässään aina ohi”, ”hengettömät tilaisuudet ovat kuolettavia”... Onhan näitä kertynyt.
Sairaanhoitajaksi ja terveydenhoitajaksi kouluttautunut Piirainen-Hämäläinen on työskennellyt niin keskusmielisairaalan miesten psykoosiosastolla kuin avohuollon kotikäyntejä tehden. Välillä on pitänyt laskeutua jopa satoja metrejä maanpinnan alapuolelle, kun kyseessä ovat olleet kaivostyöntekijöiden työterveyshuollon tehtävät.
– Työni ovat olleet hyvin opettavaisia, ja ne ovat auttaneet minua tajuamaan ihmismieltä ja elämänkulkua, Piirainen-Hämäläinen pohtii lentävien lauseiden laatijaksi päätymistään.
Hän kertoo kirjoittaneensa aina, milloin jonkun toisen pyynnöstä ja puolesta, milloin oman näkemyksensä jossain asiassa esille tuodakseen. Mielipide- ja asiatekstien ohella on syntynyt myös muun muassa novelleja.
Itsensä ilmaiseminen sanoin ja kuvin on ollut myös vastapainoa ansiotyölle, joka muuttui keski-iässä maatalousyrittäjyydeksi.
Maatilan työt tulivat Piirainen-Hämäläiselle tutuiksi jo lapsuudessa, ja hän itse kasvatti suomenhevosia omalla tilallaan noin 15 vuoden ajan.
Itseoppinut kuvataiteilija on osallistunut vuosien varrella useisiin harrastelijataiteilijoiden näyttelyihin valokuvillaan ja öljyvärimaalauksillaan.
Maalaaminen on nyttemmin jäänyt, mutta valokuvaaminen ei, eikä varsinkaan sanataiteilu.
– Haluan ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, ja aforistiikka on siinä hyvä keino: se on tapa sanoa mahdollisimman lyhyesti mahdollisimman paljon.
Aiemmin Piirainen-Hämäläinen on kommentoinut ajatelmillaan muun muassa vanhustenhoitoa. Nyt hänen mielessään pyörivät paitsi Oulussa paljastuneet alaikäisten hyväksikäyttötapaukset myös Oulun unohduksiin päässeet vahvuudet.
Anneli Piirainen-Hämäläinen
Syntynyt Oulussa Tuirassa vuonna 1943, varttunut Oulujoen kunnassa, asuu Oulun Kiviniemessä lapsuudenkotinsa nurkilla.
Ylioppilaaksi Oulun normaalilyseosta, sairaanhoitajaksi ja terveydenhoitajaksi Oulun sairaanhoito-opistosta.
Työskennellyt 14-vuotiaasta lähtien kodin ulkopuolella esimerkiksi puhelinvälittäjänä ja mainostoimistossa, sairaanhoito-opistosta valmistuttuaan muun muassa Oulun keskusmielisairaalan miesten psykoosiosaston apulaisosastonhoitajana, Oulu Osakeyhtiön ja Rautaruukin terveydenhoitajana sekä Oulun huoltotoimistossa eli mielenterveystoimistossa ja kotisairaanhoitotoimistossa. Oli aloittamassa avohoidon kotikäyntejä ja toteuttamassa toiminta-, perhe- ja ryhmäterapioita.
Toiminut maatalousyrittäjänä pääasiassa suomenhevosia kasvattaen. Tilalla ollut myös muun muassa lehmiä, lampaita ja poroja. Omistaa edelleen suomenhevostamman Soma Tappaus puoliksi poikansa kanssa.
Naimisissa, kaksi lasta.
Kirjoittanut aforismeja vuodesta 1977, julkaissut omakustanteena kaksi Aforismeja Oulun murteella -kokoelmaa, liittynyt Suomen aforismiyhdistyksen jäseneksi vuonna 2006.
Suosikkiaforisteja oululainen Eero Suvilehto ja hämeenlinnalainen Tarmo Palonen.
