Jaakko&Jay on entisen oululaisen Jaakko Pimperin (Jaakko) ja Olli Korpelan (Jay) lempilapsi, joka sai alkunsa Longshot Theorysta. Jaakko tuli bändiin, jossa Jay oli soittanut jo tovin. Kaksikko päätti perustaa oman bändin, sillä he halusivat esiintymään autotallista lavalle.
Muutama kuukausi sitten soi Jaakon puhelin. Langan toisessa päässä oli suomalaisen johtavan indielafkan Fullsteamin toimitusjohtaja Juha Kyyrö, joka kysyi, voisiko Jaakko&Jay tulla lämmittelemään amerikkalaista punkrock -jättiläistä Lagwagonia. Pojat suostuivat. Lämmittelyn jälkeen kouraan lyötiin keikkamyyntisopimus ja nyt huhuillaan, että duolla on levytyssopimus Fullsteamin kanssa.
Asiat ovat edenneet vauhdilla.
Tampere
Junani on kymmenen minuuttia myöhässä ja mietin, kuinka kylmissään Jaakko odottaa minua asemalaiturilla. Kun saavun paikalle, häntä ei näy laiturilla eikä asemallakaan. Soitan hänelle.
”Olin justiin lähdössä”, Jaakko sanoo ja taustalta kuuluu naurua.
Krooninen myöhästelijä, ajattelen. En pahastu, sillä olen samanlainen. Muutaman minuutin päästä laulaja-kitaristi saapuu asemalle ja suuntaamme suoraan ensimmäiselle keikkapaikalle Tampereen Klubille.
Takahuoneessa istuvat bändin toinen jäsen Jay ja duon autonkuljettaja-ystävä Emilia Toivakainen.
Jay ei turhia kainostele, vaan avaa keskustelun rempseästi.
”Olin vielä vähän aikaa sitten töissä, mutta kun aloin saada ansiosidonnaista, lähdin duunista. Tuli hyvään paikkaan Fullsteamin levytyssopimus, sillä päivärahat alkavat loppua. Nyt on tekemistä seuraavalle viidelle vuodelle.”
Tämä on Jayn tyyliä parhaimmillaan. Ensin hän järkyttää toisen porvarillista moraalia ja tiputtaa vielä suuremman uutispommin. Yritä siinä rustailla muistiinpanoja.
”Kertoiko Jaakko vielä siitä (sopimuksesta)? Tuletko mukaan?” hikoileva rumpali jatkaa.
Puheet levytyssopimuksesta eivät olleet tuulesta temmattuja, vaan sopimus on syntymässä. Vastaan, että tästä tulee jutun voisilmä. Samassa takalavalle tulee illan toinen bändi, kuopiolainen Band of Shysters.
”Siellä oli yksi ihminen keikkapaikalla”, bändin basisti ilmoittaa.
”Jos siellä on yksikin ihminen, vedetään täysillä”, Jay tiivistää orkesterinsa moton.
Kun Jaakko&Jayn keikka alkaa, on Klubille kerääntynyt noin 70 kuulijaa. Ilta alkaa poikien huolettomalla sanailulla, joka tuntuu melkein harjoitellulta, sillä niin hyvin heidän mielenvirtansa soljuvat yhteen.
Ensimmäinen kappale omistetaan Israelin armeijan surmaamille palestiinalaisille ja seuraavan kappaleen tauolla jatketaan juttua samasta aiheesta. Pojat ottavat yleisön haltuun ensimmäisestä sävelestä lähtien.
Keikka päättyy, kun Jay viskaa peltinsä maahan ja Jaakko heittäytyy kuin maratoonari hengästyneenä maahan. Kehun heitä energisestä keikasta. Jay ottaa kehut vastaan, mutta Jaakolla on oma mielipiteensä.
”Paska.”
Muutaman oluen jälkeen lähdemme takahuoneesta Jaakon kanssa kohti poikien kimppakämppää. Neljän aikaan yöllä rumpali tulee omista riennoistaan ja kertoo olevansa pettynyt Band of Shystersin toimintaan.
Jatkot olivat lyhyet.
Turku
Herään aamulla ennen muita. Vähän ajan päästä kuuluu kolinaa ja Jay ilmestyy näkökenttääni.
”Mikä skene?”
”Ei edes päähän satu”, vastaan.
”Meiti on vielä ihan kännissä”, Jay sanoo ja lähtee ulos.
Saavumme eiliselle keikkapaikalle roudaamaan soittimia autoon. Siinä ei mene viittä minuuttia kauempaa, sillä poikien settiin kuuluvat akustinen kitara, kolme neljäsosaa komppipellistä, virveli ja kummallinen Ikea-kassi, joka sisältää tavaraa piuhoista tuoresalaattiin. Kaikki mahtuvat Renault Clion tilaihmeeseen.
”Tässä on kaikki mukavuudet. Neljä penkkiä”, Jay naureskelee.
”Ja ratti”, Jaakko lisää.
Taustalla soi ska punk -bändi Suicide Machines, kun keskustelemme eilisestä rykäisystä. Jayn äiti oli ollut paikalla ja tykännyt kovasti poikansa esiintymisestä. Hän oli lähettänyt viestin, jossa oli käskenyt häntä pukeutumaan lämpimästi. Folkpunkkareillakin on vanhemmat.
Saavumme Turun Klubille. Takahuoneessa pojat alkavat väsätä biisilistaa, jonka valmistuksessa on seuraavanlainen resepti: Jaakko kysyy Jayn mielipidettä seuraavasta kappaleesta ja tyrmää ehdotuksen kirjoittaen mieleisensä vaihtoehdon. Poikien suhde muistuttaa pitkään kestänyttä parisuhdetta.
”Tämä biisi kertoo siitä, että kovat pojat eivät tule koskaan tuntemaan oikeaa rakkautta”, Jay alustaa Turun keikan ensimmäisen kappaleen Tough Guys. Vaikka yleisö ei ole helposti lähestyttävissä, pojat voittavat heidät puolelleen. He soittavat energisemmän keikan kuin Tampereella, ja siitä hyvästä riittää olalletaputtelijoita.
Takahuoneessa tapahtuu kiertueen toiseksi suurin yllätys. Jay soittaa Fullsteamin tuotantopäällikölle Niko Kankaalle varmistaakseen ajankohdan sopimuksen solmimiselle. Kangas on unohtanut koko levytyssopimuksen allekirjoittamisen ja lähtenyt keikkailemaan Damn Seagullsin kanssa Latviaan.
Ajattelen, ettei ole kovin ammattimaista toimintaa Suomen tärkeimmältä independent-levy-yhtiöltä, mutta näin asiat hoituvat ruohonjuuritasolla. Uusi allekirjoittamisaika sovitaan seuraavalle viikolle, kun folkpunkkarit tulevat Helsinkiin viimeistelemään kiekkoaan.
Jossain vaiheessa illanvietto muuttuu infernaaliseksi, sillä seuraavan aamun herätys on lykkääntynyt sopimuksen teon peruunnuttua. Menemme Klubin alakertaan ja jätämme soittimet narikkaan. Jotakin illasta kertoo, että Jaakko löydetään tunnin hukassa olon jälkeen naisten vessasta.
Loput jääköön kertomatta.
Helsinki
Olemme myöhässä. Jaakko vesittää aikataulumme, sillä hän on unohtanut edellisenä iltana baariin avaimet, lompakon ja repun, jossa on kaiken hyvän lisäksi Helsinkiin Studio Kuulle masteroitavaksi vietävät kappaleet. Emme voi lähteä ennen kuin ne löytyvät. Ehkä kitaristi-laulajalta pitäisikin kysyä, mitä hänellä on mukana.
Saavumme Klubille, eikä ketään ole paikalla. Jaakko yrittää soittaa keikkajärjestäjille, hekään eivät vastaa. Onneksi paikalle saapuu paikan ovimies ja tavarat löytyvät sieltä, missä niiden arveltiinkin olevan, narikassa.
Lähdemme kohti Studio Kuuta. Autossa on tavallista hiljaisempi tunnelma.
Jay tiivistää kaikkien fiilikset: ”Nyt maistuisi uppopaistettu rasva.”
Matkan puolivälissä kysyn, mikä tässä elämäntavassa viehättää.
”Se, ettei tarvitse olla kotona”, Jaakko sanoo.
”Elämä loppuu kotiin”, Jay julistaa bändikaverinsa päälle. Ja agitoi: ”Kiertueiden kotimatkaa on aina pakko venyttää. Viimeisen 50 kilometrin matkalla poiketaan jokaisella huoltoasemalla.”
Saavumme Studio Kuun kautta Tavastialle, jossa soundcheckiään tekevät illan muut bändit: The Heartburns ja I Walk The Line. Ennen keikkaa pojat valmistautuvat perinteisesti laulamalla The Propagandhin Haillie Sellasse, Up Your Ass-kappaletta.
Rumpali huutaa ”The Gaza Strip”, ja laulaja-kitaristi vastaa ”The West Bank”. Jaakko ei kuitenkaan ole oma itsensä, eilinen näkyy väsymyksenä.
Esiintyminen ei ole aivan yhtä energistä kuin Turussa ja Tampereella, mutta Jaakko&Jay soittaa ammattimaisesti täydelle tuvalle setin, joka saa sukat pyörimään jaloissa. Näin ainakin, jos uskotaan takalavalle eksynyttä brittiä.
”Awesome, awesome, fucking awesome”, hän kehuu Jayn soitantaa.
Aluksi britti toteaa, ettei tiennyt, että rumpuja voi soittaa tuolla tavalla. Sen jälkeen hän pyytää uutta idoliaan liittymään omaan bändiinsä. Kun ylistetty rumpali ei kehuista tai kiinnityksistä innostu, rupeaa britti juomaan bändien oluita.
Ilta jatkuu puoli seitsemään aamulla, jolloin junani lähtee kohti pohjoista. Kiitän poikia matkaseurasta ja toivotan heidät tervetulleiksi Ouluun Rotos loves Paskis -festivaaleille.
Rotos loves Paskis -festivaalit
6.–7. helmikuuta oululaisessa
Lupi-ravintolassa.
Perjantaina esiintyvät
Christoart Ltd, Viisikko, Last Calls,
Laineen Kasperi ja Jaakko & Jay.
Lauantaina ovat
vuorossa
Beware Take Care,
On Volcano, Epilä, Amazing Tails
ja Baboon Show.
Lisätietoja www.
paskakaupunni.org/rotoslovespaskis.
Yhtyeen musiikkiin voi tutustua osoitteessa www.myspace.com/jaakkonjay