Euro on kuollut. Eläköön euro! Näin voitaneen todeta tämän viikon jälkeen. Euroalueen talouskriisin ja valuutta-alueen tulevaisuuden suhteen ollaan toivottavasti loppuviikon jälkeen viisaampia kuin nyt.
EU:n syvenevä talouskriisi johtuu pitkälti kelvottomasta johtamisesta, joka on johtanut epäluottamuksen kasvuun. Kaikki Emu-maat eivät ole noudattaneet sovittuja sääntöjä ja menettelytapoja, vaan ovat lipsumisellaan saattaneet koko Euroopan kuilun partaalle.
Moni talousviisas, muun muassa viime viikolla Oulussa alustanut Pohjoismaiden investointipankin toimitusjohtaja Johnny Åkerholm, on liittynyt niiden ekonomistien joukkoon, jotka varoittavat, että tilanne on huomattavasti pahempi kuin yleisesti luullaan.
Eurooppa on Åkerholmin mukaan kuin laiva, joka jo pari vuotta on purjehtinut myrskyssä ilman kapteenia. Samaan aikaan miehistö kinastelee siitä, pitäisikö näillä vesillä purjehtia lainkaan. Kuten vertaus osoittaa, on tilanne myös pelastettavissa, kunhan kapteeni palaa laivaan ja ohjaa purren pois hornantuutista.
Latvia on jo osoittanut ja Irlanti on näyttämässä, että taloussyöverin jälkeen on mahdollista palata takaisin normaaleille rahoitusmarkkinoille. Kunhan välttämättömyydestä tehdään hyve ja talous pannaan kuntoon.
Eikä auta, että koskee. Suomella on tästä kovat kokemukset 1990-luvun alusta. Rakennemuutoksessa Suomen talous nousi ennennäkemättömään kukoistukseen, mutta osa kansasta joutui ikuiselle lamaraiteelle.
Moni on haikaillut Ruotsin esimerkin perään, kun se säilytti kruununsa. Åkerholm katkaisee tältä puuhastelulta siivet. Ruotsi porskuttaa paremmin, koska sillä on huomattavasti Suomea monipuolisempi teollisuuden tuotantorakenne.
EU:n talouskriisin synty juontaa pitkälti EU-maiden omiin virheisiin. Lista on pitkä: Emu-kriteereille viitattiin kintaalla, kasvu- ja vakaussopimus romutettiin, tilastoja ja tietoja vääristeltiin samalla kun valtiot ottivat kasapäin velkaa säilyttääkseen elintasonsa.
Pandoran lipas aukesi, kun Kreikan ongelmat ryöpsähtivät julki. Markkinat hermostuivat ja EU kiirehti, vastoin omia sopimuksiaan, lupaamaan, että seisoo Kreikan tukena ja takuumiehenä. Domino odottaa kaatumista.
EU ryhtyi rustaamaan tukipaketteja ja vakausvälineitä keskellä kriisiä. Pahalta maistuvaan soppaan lisätään loppuviikolla uusia aineksia.
Huippukokouksessa yritetään sopia toimista luottamuksen palauttamiseksi. Kreikan omat toimet, talouskuri, pankkien tukeminen ja vakausmekanismin aikaistaminen ovat listalla. Vakauttavat lääkkeet ovatkin tarpeen, jotta kurjuus ei riehaannu pankkikriisiksi.
Sillä aikaa kun Suomessa puitiin Kreikka-paketin vakuuksia, muualla asiassa mentiin jo eteenpäin. Keskustelu EU:n perusolemuksen muutoksesta eli siitä, miten pitkälle talouskoordinaatiossa ja yhteisessä talouspolitiikassa voidaan mennä, on Suomessa vasta edessä.
Suomella riittää ongelmia ilman EU:n talouskriisiäkin. Viime päivinä on tipahdellut tiuhaan tahtiin ilmoituksia yt-neuvotteluista ja irtisanomisista. Uutispäivä Demari puolestaan kertoi, että Kemijärven sellukattiloilla tehdään nyt Kanadassa muhkeaa bisnestä.
Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on tähän asti ollut selkeä kilpailuetu. Miten sitoutetaan nyt työelämässä vielä olevat ja nuoret ikäluokat siihen, että hyvät ajat ovat todennäköisesti pysyvästi ohi?
Miten urakkaan motivoidaan työelämästä jatkuvana virtana poispotkittavat keski-ikäiset eläkeikää lähestyvät ihmiset?
Kukaan ei voi tuudittautua sen varaan, että edessä olisi leveämpi elämä. Edessä siintää taantuma, matalan kasvun vuodet, jaettavan pieneneminen, mutta kustannusten kasvu Vallatkaa Wall Street -ilmiö saa raivostuneet ja pettyneet kansalaiset kadulle.
Tuhannen taalan kysymys on, miten opitaan tyytymään vähempään ja miten katkeruus vältetään. Keskustelulla on kiire.