Toistuvasti ryöpsähtää keskustelu siitä, että eläkelaitosten tai vakuutusyhtiöiden paperilääkärit ohittavat hoitavien lääkärien lausunnot -- ja ihmisten eläkehakemukset vain kylmästi hylätään. Asiaan ottaa hauskasti kantaa myös pilapiirtäjä Jari viime sunnuntain (31.1.) Kalevassa. Eläkeasiat ovat muistakin syistä olleet viime päivinä pinnalla.
Kun purnataan paperilääkäreiden hylkäämistä eläkkeistä, tarkoitetaan työkyvyttömyyseläkkeitä. Nimen mukaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään eläkkeen ennen säädettyä vanhuuseläkeikää sen takia, että työkyky on sairauden tai vammautumisen vuoksi menetetty. Vanhuuseläkkeelle taas päästään tietyssä iässä, joka voi vaihdella eri ammateissa. Työkyvyttömyyseläkkeitä sai vuonna 2008 Suomessa noin 270?000 ihmistä. Heidän lukumääränsä laski hiljalleen 90-luvun lamavuosista aina 2000-luvun alkupuolelle, mutta kääntyi nousuun vuodesta 2006 alkaen. Joka vuosi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy vajaat 30?000 uutta työkyvytöntä.
Suurin osa työkyvyttömyyseläkettä hakevista hakee eläkettä sekä Kelalta että työeläkelaitoksilta. Jos nämä hylkäävät hakemuksen, päätöksestä on mahdollisuus valittaa muutoksenhakulautakuntiin ja edelleen aina vakuutusoikeuteen saakka. Nämä muuttavat päätöksen yhteensä parintuhannen hakijan eduksi, mutta kaikkiaan työkyvyttömyyseläkehakemuksia hylätään vuosittain 5?000--6?000.
On kyse varsin suuresta ihmisjoukosta, joten on syytä pohtia, miten eläkepäätökset tapahtuvat ja onko systeemissä muuttamista.
Harva siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle suoraan sorvin äärestä. Työkyvyttömyyttä aiheuttaa sairaus tai vamma. Potilas jää ensi alkuun sairauslomalle, hänen sairauttaan yritetään hoitaa, jotta työkyky palautuisi. Monesti sairaus ei ole kovin selkeä, vaan potilaalla on vaikkapa selkävaivaa, verenpainetta ja psyykekin rassaa. Pystyykö hän kokonaisuus huomioon ottaen ojankaivuun? Rekkakuskiksi? Atk-yhdyshenkilöksi? Lähihoitajaksi kehitysvammalaitokseen?
Sairauslomalla sairauksia yritetään siis hoitaa, mutta samalla pitää pohtia onko keinoja kuntouttaa. Selkää fysikaalisella hoidolla, psyykettä terapialla, löytääkö työnantaja sellaista työtä, missä näiden sairauksien kanssa pärjää, vai pitääkö ryhtyä harkitsemaan koulutusta ja uutta ammattia. Näitä kuntoutustoimia voi panna vireille potilas itse, hoitava lääkäri, Kela tai työeläkelaitos, joissakin tapauksissa myös työvoimaviranomainen. Perusperiaate kuitenkin on, että sairastunut hoidetaan takaisin työelämään.
Sairauslomalla ei kuitenkaan voi olla määrättömästi. Kela maksaa sairauspäivärahaa korkeintaan 300 päivää. Jos sairaus jatkuu yli sen, mutta hoitava lääkäri pitää parantumista vieläkin mahdollisena, sairastuneella on mahdollisuus määräaikaiseen eläkkeeseen eli kuntoutustukeen. Kuntoutustukiaikana on erityisesti pyrittävä kuntoutumaan, niilläkin keinoin, joita edellä luettelin.
Jotta sairastunut saisi yhteiskunnan varoista etuuksia, siis sairauspäivärahaa tai eläkettä, hänen on osoitettava sairautensa lääkärintodistuksella. Ihan lyhyissä sairauslomissa riittää, kun hoitava lääkäri on maininnut todistuksessa diagnoosin ja vakuuttaa potilaan olevan työkyvytön. Pitkittyneissä tilanteissa -- erityisesti silloin, kun potilas hakee eläkettä -- lääkärin on perusteltava, miksi hän katsoo potilaan työkyvyttömäksi. Perusteluksi ei riitä, jos potilas kertoo, ettei jaksa töissä. Lääkärin on kuvattava omiin tai esimerkiksi sairaalan tutkimuksiin perustuen, miten potilaan sairaus vaikuttaa hänen toimintakykyynsä työssä.
Kuvauksen on oltava niin selkeä, että myös eläkelaitoksen lääkäri pystyy sen perusteella päättelemään, voiko potilas tällaisilla löydöksillä tehdä työtä. Jos toimintakyvyn rajoitukset on kuvattu puutteellisesti, eläkelaitos voi hylätä hakemuksen, vaikka potilas tosiasiassa olisikin työkyvytön.
Koska eläkepäätöksissä on kysymys isosta ihmisjoukosta, päätökset pitää tehdä samoilla perusteilla koko maassa. Keskitetysti ja sellaisten arvioijien, joilla on jokaisen ratkaisun kohdalla samat kriteerit. Jos eläkkeelle pääsemisen ratkaisisi hoitava lääkäri, kiiminkiläinen saattaisi päästä eläkkeelle vähemmän sairaana kuin espoolainen
Nykyisin näkyy olevan noita valelääkäreitäkin, mutta myös oikeiden lääkäreiden arviot työkyvystä vaihtelevat. Hoitavan lääkärin tulisi olla puolueeton asiantuntija, mutta näin ei läheskään aina ole. Hoitavalla lääkärillä ja potilaalla on hoitosuhde, joka vaikuttaa hoitavan lääkärin arvioon. Jos potilaalla on kova halu eläkkeelle, lääkärin on hyvin vaikeaa merkitä lausuntoonsa, että hänen mielestään potilas pystyy työhön. Jos lääkäri näin tekee, se hoitosuhde loppuu siihen ja sairaudetkin jäävät hoitamatta.
Erityisen suurta tyytymättömyyttä kielteinen eläkepäätös herättää, jos se tulee pitkän sairausloman jälkeen. On tutkittu tosiasia, että yli puolen vuoden jatkunut sairausloma tuudittaa siihen uskoon, että eläkkeelle tässä ollaan menossa. Niinpä jo pitkittyvien sairauslomien kohdalla pitäisi päästä sellaiseen käytäntöön, että potilaan työkykyä arvioisi useamman asiantuntijan kollegio. Ainakin muutamilta pettymyksiltä se säästäisi.
Kun itse aloitin hoitavana ja eläkelausuntoja kirjoittavana lääkärinä sekä myös sairauspäivärahaoikeuksia tutkivana Kelan asiantuntijalääkärinä yli kolme vuosikymmentä sitten, oli vielä ihmisiä, jotka "joutuivat sairaseläkkeelle". Tänään kukaan ei joudu, moni pääsee -- jos pääsee.
Kirjoittaja on Kuusamon terveyskeskuksen ylilääkäri ja kirjailija.