Työministeri Jari Lindström (ps.) esitti viikonvaihteessa, että yli 60-vuotiaille pitkäaikaistyöttömille myönnettäisiin eläketuki, jolloin he eivät enää olisi työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohteena.
Ehdotettu pitkäaikaistyöttömien siirtäminen eläkkeelle puhdistaisi työttömyystilastoja ja olisi ainakin yhdessä mielessä oikeudenmukainen. Eläköityminen lopettaisi noin 4 000–5 000 tuhannen ihmisen turhan odottelun työmarkkinoiden sivuraiteella.
Lindströmin oma puolue ehätti ristimään lakiehdotuksen Lex Lindströmiksi, mutta aivan tuoreesta ehdotuksesta ei ole kysymys. Työministeri joutui tarttumaan 11 vuotta sitten käytettyyn keinoon.
Vuonna 2005 eduskunta siirsi kansanedustaja Ilkka Taipaleen (sd.) esityksestä silloiset noin 4 000 yli kuusikymppistä työtöntä eläkkeelle vastaavalla kertarysäyksellä.
Vaikka Suomi eli vielä talouskasvun aikaa ja työllisyystilanne oli parempi kuin nyt, yhteiskunta joutui toteamaan eläkkeen järkevimmäksi ratkaisuksi vuosikausia työttöminä olleille.
Nykyisin tilanne on vielä raadollisempi. Suomi on kärsinyt kahdeksan vuotta heikosta talouskehityksestä. Ani harva iäkäs työtön pystyy saamaan työpaikan. He ovat huonon työkykynsä tai vanhentuneen osaamisensa vuoksi käytännössä ulkona työelämästä, sillä töitä saaneiden määrä tässä ryhmässä ei ole juuri yhtä prosenttia korkeampi.
Lindströmin laskelmien mukaan siirtyminen työttömästä eläkkeelle maksaisi arviolta 20–30 miljoonaa euroa. Summa ei ole suuri, mutta kaikkia tosiasiallisia kuluja on vaikea laskea. Kymmenen vuotta työttömänä ollut on saattanut elää peruspäivärahalla ja sosiaalitoimen tuilla, jolloin eläkekertymä on jäänyt pieneksi. Tästä saattaa kehkeytyä henkilökohtainen toimeentuloloukku, jos elintaso tipahtaa entisestään.
Hyötyjä seuraisi, kun toivottomiksi työllistettäviksi luokitelluista tapauksista vapautuisi rahallisia panoksia sijoitettavaksi nuorempien pitkäaikaistyöttömien saamiseen takaisin työelämään.
Kaupunkien valtiolle maksamat sakot työmarkkinatukea pitkään nostaneista vähenisivät. Näitä kuntakohtaisia varoja voitaisiin suunnata työllistämiseen.
Ongelman ydin on työttömyyden pitkittynyt kesto, josta alkaa tulla kansantaloudellinen taakka. Pitkäaikaistyöttömien määrä nuoremmissa ikäpolvissa on noussut hälyttävästi, reilusti yli sataan tuhanteen. Karut lukemat osoittavat, ettei työttömyyden nujertamisessa ole onnistuttu.
Lindströmin ehdotuksella ratkaistaan yksi akuutti ongelma, mutta pitkittyneen työttömyyden syihin sillä ei pureuduta ollenkaan.
Tilastojen kaunistelemisella ei saa peittää sitä, että muun muassa palkkatuki, jatkokoulutus ja ammatinvaihto kaipaavat tehostamista. Työttömyysputki on katkaistava ennen kuin se jatkuu jatkumistaan.
Muuten työministeriö joutuu tekemään saman eläketempun muutaman vuoden kuluttua uudelleen, ehkä entistä nuoremmille.