Eläkeratkaisun kohtalon hetket lähestyvät. Työmarkkinajärjestöjen pitää saada ratkaisu kuukauden kuluessa. Muussa tapauksessa hallituksen on otettava valmistelu käsiinsä.
Kohtalon hetket alkavat olla käsillä pitkään hierotussa eläkeuudistuksessa. Työmarkkinakeskusjärjestöjen neuvottelijat istuvat elokuun alussa pöydän ääreen ja valmista pitäisi olla kuun lopussa. Hallitus odottaa ratkaisua budjettiriiheen, jotta eläkeuudistus saadaan voimaan vuonna 2017.
Eläkeuudistuksen tie on ollut kivikkoinen. Ongelmat ovat olleet vuosikausia tiedossa, mutta ratkaisuja ei ole saatu aikaan. Varhainen eläköityminen, kestävyysvaje ja väestön vaikea ikärakenne ovat pitkittyessään erittäin huono yhdistelmä.
Eläkeratkaisussa pitää suhdannetilanteesta riippumatta pystyä katsomaan kauas tulevaisuuteen niin, että ratkaisusta tulee kestävä. Järjestelmän on oltava oikeudenmukainen niin, ettei se muodostu kohtuuttoman raskaaksi pienille ikäluokille, mutta vastaa myös työuransa päättävien senioreiden tarpeita.
Viime vuosikymmenien eläkepolitiikka näyttää poukkoilevalta. Edellisen kerran eläkejärjestelmää muutettiin vuonna 2005. Tuolloin eläkeiäksi tuli joustava 63–68 vuotta, käyttöön otettiin superkarttuma ja elinaikakerroin. Neljä vuotta myöhemmin silloinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) oivalsi Rukan lumilla, että eläkeikä pitää nostaa 65 vuoteen.
Hallitus joutui tuolloin vetäytymään hankkeesta. Siitä ei kuitenkaan luovuttu, vaan neuvotteluvastuu siirrettiin työmarkkinajärjestöille.
Siitä lähtien on neuvoteltu. Viime syksynä valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen valmisteli vielä raportin työeläkejärjestelmän uudistusneuvottelujen pohjaksi. Raportin sanoma oli, että tilanne ei ole dramaattinen ja että siitä selvitään.
Nyt työmarkkinajärjestöjen on aika näyttää, onko niistä ratkaisun tekijöiksi. Asiaa ei voi jäädä märehtimään loputtomiin. Ennuste on plussan puolella, vaikka pöydässä ovat edelleen keskeiset erimielisyyden aiheet. Avoinna on niin eläkkeiden rahoitus, eläkeikä kuin osa-aikaeläkkeiden ja eläkeputken kohtalo. Eläkeiän alaraja on nähtävästi siirtymässä 65 vuoteen.
Superkarttumasta ollaan luopumassa ja käyttöön tulisi vanhasta eläkejärjestelmästä tuttu lykkäyskorotus.
Työttömyysturvan lisäpäivien eli eläkeputken suhteen eletään kauhun tasapainoa. Nyt putki työntää ikääntyviä työelämästä. Arvoitus on, jatkuisiko meno, vaikka putkea ei olisi.
Kestävyysvajeen ja eläkemaksujen nostopaineen arvioidaan helpottuvan, jos eläkeikää saadaan hilatuksi ylöspäin. Käytännössä eläkkeelle siirrytään edelleen varhain, jo 60,9 vuoden iässä.
Hallitus on pysynyt erossa valmistelutyöstä, sillä kyse on työmarkkinakeskusjärjestöjen asiasta. Jossain vaiheessa peli on kuitenkin puhallettava poikki. Jos ratkaisua ei synny, asian valmistelu on siirrettävä hallitukselle. Vielä nyt työmarkkinajärjestöillä on ratkaisun avaimet. Viime kädessä lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle, myös eläkelaeista päättäminen. Työmarkkinajärjestöjen ei kannata venyttää päättäjien kärsivällisyyttä loputtomiin.