Yritysmaailmassa on tavallista, että yhtiöiden avainhenkilöt sitoutetaan yritykseen muita työntekijöitä paremmilla palkka-, bonus- ja eläke-eduilla.
Yritysten omistajat voivat luoda tarpeelliseksi katsomiaan järjestelmiä, joilla lisätään tuottavuutta, menestystä ja kilpailukykyä. Jos omistajat pitävät erityisetuuksien maksamista tietyille henkilöstöryhmille perusteltuina, ulkopuolisella ei ole nokan koputtamista.
Eläketurvakeskuksen Helsingin Sanomille tekemä erittely paljastaa kuitenkin, että johtoportaan lisäeläkkeiden maksumiehiksi joutuvat myös tavalliset työntekijät.
Kyseessä on muhkea eläkeskandaali. Menossa olevaan eläkekeskusteluun, pahenevaan kestävyysvajeeseen ja niukkeneviin resursseihin sopii äärimmäisen huonosti, että harva se päivä paljastuu tavallisten työntekijöiden ulottumattomissa olevia erityisjärjestelyjä, joilla taataan johtoportaan edut työssä ja eläkkeellä.
Tuloerot ovat viime vuosina revähtäneet, mikä merkitsee myös eläkkeensaajien keskinäistä eriarvoistumista. Voi kysyä, missä vaiheessa suomalaisista on tullut kansakunta, jonka palkkajohtajien ahneudella ei ole rajoja. Kun pomoportaalle kumarretaan, pyllistetään samalla työntekijöille, jotka hekin voivat olla äärimmäisen sitoutuneita yritykseen.
Helsingin Sanomien maanantaisen uutisen mukaan tavalliset työssäkäyvät kansalaiset maksavat vuosittain yli sadan miljoonan euron edestä johtajien ja ylempien toimihenkilöiden lisäeläkkeitä. Pelkästään kymmenen viime vuoden aikana yhteisiä rahoja on valunut rekisteröityihin lisäeläkkeisiin peräti 1,2 miljardia euroa.
Työeläkeyhtiöt ja erityisetuja nauttivat yritysjohtajat ovat perustelleet erityiskohteluaan sillä, että lisäeläkkeet tulevat vakuutusyhtiöiden kanssa tehdyistä vakuutusjärjestelyistä, eivätkä tavalliset työntekijät joudu maksumiehiksi.
Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että rekisteröityyn lisäeläkerahastoon kerätyt vakuutusmaksut tuottoineen eivät riitä kattamaan lisäeläkkeitä. Kaksi kolmannesta joudutaan maksamaan yhteisestä tasausrahastosta. Lystin maksavat vakuutetut eli työntekijät ja työnantajat. Sen sijaan, että lisäeläkkeitä olisi varojen puutteen vuoksi karsittu, niiden maksamista on jatkettu.
Tilannetta ei juuri helpota se, että rekisteröity lisäeläkejärjestely on lopetettu. Sen piirissä on edelleen noin 90 000 eläkkeensaajaa eli lähes joka kymmenes työeläkkeen saajaa.
Monessa yrityksessä puhutaan kauniisti arvoista, mutta tositilanteessa taloudellisesti hyödynnettävät arvot koskevat vain osaa työntekijöitä.
Harva tavallinen työntekijä on edes älynnyt pyytää työnantajalta erityisosaamisestaan samaa kuin johtoporras.
Lainsäätäjän pitää puuttua asiaan takautuvasti, kun kerran maksatusperusteet ovat murtuneet.
Erityisjärjestelyjen selitykseksi ei riitä, että ne ovat vapaaehtoisia ja laillisia. Jokin paino pitää panna myös sille, mikä on moraalisesti hyväksyttävää ja mikä ei. Tällainen menettely ei ole hyväksyttävää.