Suomen sähköverkkojen myynti ulkomaisiin käsiin ei voi olla kansallisesti kauaskantoista talouspolitiikkaa. Energiayhtiö Fortum kertoi torstaina myyneensä sähkönsiirtoliiketoiminnan kansainvälisille sijoitusyhtiöille. Fortum teki pitkään suunnitellulla kaupalla 1,9 miljardin euron myyntivoiton.
Fortumin myymä verkko kattaa noin 20 prosenttia Suomen markkinoista. Monella alueella se on monopoliasemassa. Yhtiö lupasi kuluttajille, ettei kaupalla ole vaikutusta sähkön hintaan. Näin on, sillä siirtohintoja säädellään lailla.
Fortum kertoo myynnin syyksi halun keskittyä ydinliiketoimintaansa sähkön ja lämmön tuotantoon. Päätös tehdä sitä mitä parhaiten osaa on ymmärrettävä. Muuten myynti ulkomaiseen omistukseen herättää vakavia kysymyksiä.
Strategisesti ajateltuna sähkön siirtoverkko on yhteiskunnan perusinfrastruktuuria, joka on keinolla millä hyvänsä pidettävä kansallisesti omassa hallinnassa.
Sähkönjakelu on nykyaikaisen yhteiskunnan huoltovarmuuden kannalta oleellinen asia. Ilman sähköä tärkeät toiminnat seisahtuvat, kun tietoliikenne ja logistiikka katkeavat. Kylmässä Pohjolassa sähkövarmuus on elintärkeää. Osaltaan jakeluverkkojen kotimaisuus takaa peruspalvelun toimivuuden niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.
Globaalissa markkinataloudessa tällainen varjelu voi tuntua itsekkäältä kauhukuvien maalailulta, mutta tyhmäkään ei kannata olla. Sinisilmäisyydestä joutuu yleensä maksamaan pahan päivän tullen. Erilaisiin kriisitilanteisiin ja uhkiin kannattaa varautua. Yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeiden kohteiden kotimainen omistuspohja on eräs tapa.
Kannattaa miettiä, onko ulkomaisella omistajalla halua sännätä välittömästi korjaamaan myrskyn repimää verkkoa Koillismaan korpiin, jos vastaavaa tuhoa on samaan aikaan aiheutunut toisessa omistuskohteessa, esimerkiksi jonkin suurkaupungin sähkönjakelussa.
Yhteiskunnan edun kannalta valtionyhtiö Fortum teki väärän päätöksen myydessään jakeluverkon Suomi Power Networks Oy:lle. Nimestä huolimatta omistuksesta 80 prosenttia kuuluu australialaiselle First State Investmentille ja kanadalaiselle Borealis Infrastructurelle. Verkkoyhtiön vähemmistöosakkaina toimivat eläkesijoitusyhtiöt Keva ja LähiTapiola. Omistus on kuitenkin pientä, molemmin puolin kymmentä prosenttia.
Ehkä tässä olisi kuitenkin tarjolla kannattava näkymä eteenpäin meikäläisille eläkesijoittajille: ne voisivat investoida yhä määrätietoisemmin kansallisesti merkittäviin infrastruktuurikohteisiin. Sähkönjakeluverkoista tuleva tuotto on vakaata. Sen on havainnut Borealiksen omistava kanadalainen eläkerahasto.
Rahasto investoi yhtiön kautta kansainväliseen energia-alaan, raideverkkoihin, lentokenttiin, kouluihin ja sairaaloihin. Jos ulkomaiset eläkerahastot näkevät Suomessa erinomaisia pitkän ajan sijoituskohteita, miksi emme mekin?