Eläkesäästäjien joukko on kasvanut viime vuosina rajusti. Jo puoli miljoonaa suomalaista varmistelee eläkepäiviään säästövakuutuksella. Vaikuttimet vaihtelevat. Yksi tähtää varhaisempaan eläkkeellepääsyyn, toinen lisäeläkkeeseen, kolmas yrittää turvata edes jonkinlaisen toimeentulotason.
Moni eläkesäästäjä tai sellaiseksi havitteleva järkyttyikin hallituksen verouudistuksesta, ainakin, jos hän sattui näkemään ensi päivien reaktiot: "verovähennys pienenee roimasti" tai "eläkesäästäjät menettivät uskonsa".
Vaan vedetäänpä henkeä.
Harva eläkesäästäjä - tai heidän verohelpotuksiaan kadehtinut - on ajatellut sitä, että nykyinen veroetu on ollut kuin laina, jonka säästäjä hyvittää valtiolle takaisin veroina, kunhan ostoeläke alkaa virrata.
Eläkesäästön edullisuutta on ollut hyvin vaikea ennakoida yleisellä tasolla. Yhdelle etu lankeaa jo palkansaajana, toiselle vasta eläkesäästöjä nautittaessa. Tai myös päinvastoin. Määrittäjänä toimii kulloinenkin marginaaliveroaste, jonka tasosta joskus eläkeiässä tuskin voi olla selvää käsitystä.
Heti saatu etuus on tietysti mieluinen, etenkin suhteessa hamassa tulevaisuudessa lankeavaan laskuun. Ongelmana vain on se, että nykymalli kohtelee eläkevakuutusta säästäviä täysin eriarvoisesti.
Tähän asti hyvätuloiset, korkeaa marginaaliveroa maksavat ovat hyötyneet rajusti veroedusta. Jatkossa sen sijaan veroaste tulee olemaan kaikilla ostoeläkettä säästävillä 28 prosenttia: nyt ja eläkkeellä.
Hätkähdyttävintä on ollut se, miten vasta hallituksen muutoshanke on sysännyt eriarvoisuuslaskurit liikkeelle. Vakuutuslaitokset tuskin pitävät paljastuksista, jotka ovat lähtöisin - valtiovarainministeriön pyynnöstä - VATT:in tutkijan Teemu Lyytikäisen pöydältä.
Etenkin pienituloisilla olisi ostoeläkkeen koittaessa kova järkytys edessä. Nykymallilla verokarhu saattaisi viedä jopa koko tuoton ja osan pääomastakin säästöeläkettä vihdoin nostettaessa.
Tähän asti normaali rahastosijoitus onkin ollut pienituloiselle ostoeläkettä edullisempi säästövaihtoehto. Se lupaa vuosikymmenen aikana neljän prosentin tuotolla periaatteessa saman summan kuin eläkesäästäjä kerää nykyisellä ansiotulomalliin perustuvalla veroedulla.
Vaikka suurituloiset suhteellisesti menettävätkin, kaikilla tasoilla jäisi uudessa pääomaveromallissa yhä hieman enemmän käteen, kuin jos ostoeläkkeen karttumista verrataan varovaiseen rahastosijoitukseen.
Pääomaveroon siirtyminen selkeyttää ja kiihdyttää sijoitusvaihtoehtojen vertailua. Onhan muu säästäminen pääomaverotuksen alaista. Harva on tähän asti ajatellut sitäkään, miten ostoeläke sitoo rahat. Rahastosijoituksista sen sijaan varat voi irrottaa milloin tahansa.
Veroporkkanan ulottamista muihinkin pitkäaikaisiin säästötuotteisiin pohditaan juuri Matti Louekosken johtamassa siva-työryhmässä, joka julkistaa muistionsa joulukuun alussa. Mahdollisesti myös veroetua koskevia kattorajoja vielä muutetaan. Siksi vakuuttajat suosittavat kiireesti isoja eläkevakuutuseriä.
Sopimuksen muutoksia silmälläpitäen on tarkan euron eläkesäästäjän paras tarkistaa kuukausirasitteensa. Jos tänään laittaa syrjään 75 euroa ostoeläkettä varten, vakuutus vie - 41,5 rajaveroasteen kohdalla - käyttövaroista 44 euroa. Uudessa pääomaveropohjaisessa mallissa vakuutusmaksun pitäisi jäädä 61 euroon kuukaudessa, että eläkevakuutus veisi yhä samat 44 euroa.