Syksyllä alkavat eläkeneuvottelut. On sovittu, että uusi järjestelmä on voimassa vuoden 2017 alusta.
Muutoksiin ajaa ennen muuta kaksi seikkaa: eliniän pidentyminen ja ns. suurien ikäluokkien aiheuttama hieman vino ikäjakauma. Viime vuonna syntyneistä tyttölapsista puolet elää 100-vuotiaiksi. Nyt jäädään eläkkeelle keskimäärin hieman yli 60-vuotiaina.
Ei tarvita kummoisia matemaattisia kykyjä sen laskemiseen, ettei nykyisillä eläkeikärajoilla voida jatkaa loputtomiin. Eläkerahat eivät tipahda taivaasta, ne luodaan työtä tekemällä.
Eläkeasian äärellä on käynyt kova kuhina. Eipä ihme, sillä asia koskettaa meitä kaikkia. Jo nyt olemme eläkkeellä keskimäärin lähes 20 vuotta ja erittäin suurella todennäköisyydellä jatkossa vielä pidempään.
Kun eläkejärjestelmä luotiin noin 50 vuotta sitten, keskimääräinen eläkkeelläoloaika oli muutaman vuoden. Jokainen eläkkeelle siirtyvä vuosiluokka on tähän saakka päässyt edeltäviä polvia isommalle eläkkeelle.
Ikäjakauma on suosinut eläkejärjestelmäämme näihin päiviin asti. Paljon työssäkäyviä eläkemaksujen maksajia, ja vähän eläkeläisiä. Järjestelmään tuli rahaa ovista ja ikkunoista.
Eläkejärjestelmän kassassa onkin nyt noin 150 miljardia euroa.
Se tuntuu isolta potilta, mutta ovat menotkin suuria. Eläkkeitä maksetaan nyt vuosittain noin 20 miljardia eli rahasto riittäisi reilun seitsemän vuoden eläkkeiden maksuun. Mutta ne eivät riitä siihen, sillä eläkeläisten määrä kasvaa, samoin kuin eläkkeiden taso.
Eläkejärjestelmämme on työmarkkinoiden lapsi. Juuri se, joka menestyi elämässään yli vanhempien odotuksien. Eläkeuudistuksen yksi keskeinen kiista on eläkemaksun suuruus: millä osuudella palkkasummasta eläkevaroja jatkossa kartutetaan.
Prosentti on nyt keskimäärin 22,8 %. Toisen ”vanhemmista” eli työnantajien mielestä maksua ei tule juurikaan nostaa. Toinen vanhemmista eli palkansaajapuoli on maksujen noston kannalla, jotta annetusta eläkelupauksesta ei tarvitse tinkiä. Torailu on äitynyt sen verran kovaksi, että sovittelijaa tarvitaan.
Valtionvarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen on kutsuttu parisuhdeneuvojaksi. Pekkarisen työryhmä on työskennellyt jo tovin. Se on laskenut erilaisia vaihtoehtoja ja selvittänyt aiemmin tehdyn keppi–ruoska-mallin toimivuutta.
Edellisessä suuressa eläkeuudistuksessa eläkeikää laskettiin 65:stä 63:een. Samalla tuotiin järjestelmään joustava eläkkeellesiirtymisen mahdollisuus ikävuosien 63 ja 68 välillä. Samalla eläkejärjestelmän kestävyyttä vahvistettiin leikkaamalla eläkkeitä elinaikakertoimella niin, että eliniän nousu leikkaa tulevia eläkkeitä.
Ruoskan sivallukset ovat melko kipeitä: 80-luvulla syntyneet saavat tavoitellun, 60 prosenttia palkkatasosta olevan eläkkeen työskentelemällä yli 65:n vuoden.
Samalla järjestelmään tuotiin porkkana: työskentely 63:n ikävuoden jälkeen kasvattaa tulevaa eläkettä tuntuvasti. Huru-ukkona ja -akkana työskentely kasvattaa eläkettä 4,5 prosenttia kun ruuhkavuosien aherruksesta kertyy 1,5 prosenttia.
Porkkana on ollut jo vuosia käytössä, mutta pääosa meistä palkansaajista jää eläkkeelle kun mahdollisuus koittaa.
Ruoska viuhuu toistaiseksi sen verran lempeästi, ettei sen vaikutuksista ihmisten käyttäytymiseen ole tietoa. Sen sijaan tiedetään, että työuraa pidentää varmimmin työelämän ja johtamisen laadukkuus. Sillä suunnalla kehitystä saadaan aikaan tuskallisen hitaasti.
Mitä tapahtuu vuonna 2017? Ensin huonot uutiset: todennäköisesti alin eläkeikä nousee jonkin verran. Paljon on ollut esillä malli, jonka mukaan alin eläkeikä sidotaan elinikään. Mitä pitempään elämme, sen myöhemmin pääsemme eläkkeelle.
Ja sitten hyvät uutiset: nykynuoretkin saavat aikanaan eläkkeensä ja voivat nauttia parempaa ja pidempään eläkettä kuin heidän vanhempansa ja isovanhempansa.
On pieni mahdollisuus, että eläkeuudistuksen päälinjoista sovitaan jo syksyllä, kun – taas kerran – yritetään keskitettyä työmarkkinaratkaisua.
Kirjoittaja on STTK:n pääekonomisti