Pyöreän pöydän toisella puolella istuu hyväntuulinen mies. Kari Puro, yksi suomalaisen työeläkejärjestelmän keskeisistä arkkitehdeistä, hymyillee kertoessaan, että viitisen minuuttia aikaisemmin viimeinenkin työmarkkinajärjestö ilmoitti hyväksyvänsä parin lähivuoden eläkemaksuista tehdyn kompromissiesityksen.
Lähes viikon päivät tiedotusvälineet seurasivat Puron ryhmän puuhia ja uutisoivat, kuinka taaskaan ei päästy sopuun. "Tämä nyt oli tällainen pieni neuvottelukierros. Eihän tässä ollut kysymyskään hirveän isosta asiasta; parin vuoden eläkemaksuista", Puro luonnehtii.
Taitavana neuvottelijana tunnettu työeläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Kari Puro on vetänyt työmarkkinoiden keskusjärjestöjen ryhmää, joka on tehnyt esityksiä työeläkejärjestelmän kehittämisestä. Neuvottelukunta on henkilöitynyt pitkälti Kari Puroon, niinpä kaartia on puhuteltu lyhyesti ja ytimekkäästi Puron ryhmänä.
Neuvotteluryhmä ei ole minkään valtion elimen nimeämä, mutta valtaa sillä on valtavasti. Sen esitykset menevät sosiaali- ja terveysministeriöön, sieltä edelleen hallitukseen ja lopulta eduskunnan siunattavaksi. Tapana on ollut, että minkä Puron ryhmä kirjoittaa, sen laeista löytää.
Viime vuodet Puron ryhmä on tehnyt pioneerien työtä: rakentanut suomalaisen työeläkejärjestelmän palikoita uudelleen tavoitteena tehdä niin sanottu eläkepommi vaarattomaksi. Eläkepommillahan tarkoitetaan tilannetta, joka räjähtää käteen, kun niin sanotut suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, eivätkä rahat riitä heidän eläkkeidensä maksuun.
Kari Puro uskoo, että rahat riittävät. Kunhan muutama oletus toteutuu.
Oletukset ja sitä myöten odotukset eivät ole paperille pantuna kovin suuria: eläkkeelle siirtymisiän pitäisi nousta 59:stä 62 vuoteen seuraavan 45 vuoden aikana, talouden kasvaa 1,5-1,75 prosentin vuosivauhtia, työeläkerahastojen tuottaa 3,5 prosenttia vuodessa ja eläkemaksujen nousta 22:sta 27-28 prosenttiin eli 0,2 prosenttiyksikköä vuodessa seuraavan 30 vuoden aikana.
"Kaikki nämä ovat varovaisia ennusteita. Jos nuo oletukset toteutuvat, tasapainotila säilyy ja nykyinen eläketurva voidaan rahoittaa", Puro sanoo.
Jos oltaisiin optimisteja ja ihmiset viihtyisivät työelämässä neljä vuotta pidempään 45 vuoden kuluttua, helpottaisi se työeläkemaksuja kahdella prosenttiyksilöllä. Jos miljardirahastot tuottaisivat 3,5:n sijasta 4,5 prosenttia, eläkemaksupaine helpottuisi toisella parilla prosenttiyksiöllä. Talouden ripeämpi kasvu vähentäisi paineita maksujen korotuksilta.
Puro myöntää, että eläkemaksu on veroluonteinen maksu. Siinä mielessä se sopii huonosti yksiin nykyisen verotuksen keventämiseen tähtäävän ajattelutavan kanssa. Toisaalta Puro muistuttaa, ettei korotustarve ole suuri: vain 0,1 prosenttiyksikkö työntekijöille ja saman verran työnantajille vuodessa. Mutta kokonaistavoitetta - 28 prosenttia hipovaa tasoa - hän pitää jo aika korkeana.
"Jos mitään ihmeitä ei tapahdu, sen korkeammaksi prosentti ei nouse. Mutta jos hyvin menee, tasapaino saavutetaan alhaisemmalla tasolla. Koko ajan joudutaan tietysti miettimään, ovatko edut suhteessa menoihin oikeat", hän myöntää.
Suomalaista eläkejärjestelmää vaivasi pitkään sekavuus ja monimutkaisuus. Puron ryhmän suurena aikaansaannoksena pidetään järjestelmän selkeyttämistä. Vuonna 2005 voimaan astuneen uudistuksen perusideana on, että jos ihminen on työssä neljäkymmentä vuonna, hän saa eläkkeen, joka on 60 prosenttia palkasta.
Eläkkeen laskutapa on muuttunut. Kun ennen eläke laskettiin parin viimeisen työvuoden mukaan, sittemmin neljän vuoden perusteella, nyt se lasketaan koko työuran ajalta. Jokainen tienaa eläkettä jokaisesta työsuhteesta samoin periaattein.
"Aika isoja muutoksia on tehty", Kari Puro myöntää. Silti keskeinen periaate on säilynyt. Tämä on kaikkia länsimaita yhdistävä tavoite, ikään kuin luonnonlaki, jonka Puro muotoilee ihmisten haluksi saavuttaa ja maksaa eläkkeestä, joka on noin 60 prosenttia palkasta. Eri maissa on eri tavat, miten tämä toteutetaan; pakolla, vapaaehtoisesti vai työmarkkinasopimuksin.
Jos Kari Purolle antaisi vapauden rakentaa järjestelmä alusta uudelleen, hän otaksuu päätyvänsä jotakuinkin nykyisenkaltaiseen systeemiin. "Luulen, että työeläkkeen idea, joka syntyi Bismarckin Saksassa 1800-luvulla, on edelleen kestävä. Sitä kohti on pyritty kaikkialla."
Yksi työeläkejärjestelmän kulmakivistä on eläkerahastot, joissa lepää toistasataa miljardia euroa. Varoista kymmenes on sijoitettu kiinteistöihin, lähinnä Suomeen. Kolmannes on kiinni osakkeissa, suurin osa sijoituksina ulkomailla. Puolet eläkerahoista on sijoitettu joukkovelkakirjoihin, niin ikään pääosin ulkomaille.
Eläkevakuutusyhtiöitä on arvosteltu siitä, etteivät ne sijoita riittävästi suomalaisiin yrityksiin ja turvaa sitä kautta, että eläkkeen maksajia riittäisi jatkossakin.
Kari Purolta löytyvät perustelut sijoituksiin ulkomaille. "Suomen pörssi on aika pieni, ja se määrä, jota me sijoitamme, on suuri. Jos me käymme isommilla määrillä kauppaa, markkinat menisivät helposti sekaisin. Sijoitustoiminnan tavoitteiden saavuttamiseksi täytyy osakepainoa voida muutella suhdanteiden mukaan."
Suomalaisen työelämän kannalta sijoitukset on Puron mielestä tehty tavalla, että ne tuottavat hyvin, ja että niiden osuus on sellainen, että Suomen markkinat pystyvät ottaman rahat vastaan. Jos rahaa pitäisi syytää omaan maahan paljon enemmän, sen poikisi uusia ongelmia.
Tosin koko ajan mietitään keinoja, miten työeläkeyhtiöt voisivat sijoittaa enemmän listaamattomiin pienempiin suomalaisyrityksiin.
"Suomi on nyt euroajassa eikä pääoman puute ole keskeinen ongelma. Meillä enemmänkin kysymys on siitä, että löytyy riskinkantajia. Työeläkeyhtiöiden on mahdoton ottaa kovia riskejä, koska viime kädessä rahat on tarkoitettu eläkkeiden maksuun. Koko ajan sijoitetaan enemmän ja enemmän osakkeisiin, mutta sen täytyy olla järkevässä suhteessa siihen, mikä on riskin kantokyky", Puro korostaa.
Suomalaiset joukkovelkakirjat kelpaisisivat eläkeyhtiöille, mutta niitä ei ole viime aikoina ollut saatavilla. Valtio kun keskittyy enemmän velan maksuun kuin uuden ottoon.
Kesken keskustelun sihteeri vinkkaa Kari Puron huoneesta. "Tässä on jotain tärkeää", Puro sanoo ja poistuu hetkeksi.
Kari Puro on itse toiminut eräänlaisena eläkkeelle lähdön siirtämisen mannekiinina. Hän olisi voinut jäädä täysin ansaitulle eläkkeelle jo kuusikymppisenä, mutta hän jatkoi 65-vuotiaaksi saakka. Viimeaikaisia vaatimuksia siitä, että ihmisten pitäisi jaksaa työelämässä pidempään, Puro ei koe ihmisten syyllistämisenä.
"Kaikki eivät jaksa eivätkä pysty olemaan työssä yhtä pitkään. Ennen meillä oli yksi eläkeikä: 65 vuotta ja piste. Nyt saa karttuneen eläkkeen 63-vuotiaana, mutta halutessa on mahdollisuus jatkaa 68-vuotiaaksi saakka. Tämä järjestelmä huomioi erilaisuuden."
Mutta mitä tapahtuu Puron ryhmälle, kun Puro itse heittäytyy oloneuvokseksi?
"Varmaankaan minä en jatka sen jäsenenä. Se on työmarkkinajärjestöjen asia. Ne päättävät, miten sen työ jatkuu. Minä olen lähdössä eläkkeelle."