Nykypäivän avoimuutta korostavaan yhteiskuntaan sopii tavattoman huonosti työeläkeyhtiöiden hallitusten jäsenten osakekauppojen pitäminen salassa, jota Elinkeinoelämän keskusliiton EK vaatii.
On vaikea kuvitella, mitä salailulla saavutetaan. Mitä avoimempia ollaan, sitä enemmän turhat epäilyt ja ennakkoluulot hälvenevät. Läpinäkyvyyden vastustaminen puolestaan ruokkii epäluuloja ja vähentää uskoa toiminnan rehellisyyteen.
Avoimuus on tärkeää varsinkin kun takavuosina työeläkeyhtiöiden ympärillä ilmeni suhmurointia, joka aiheutti yleistä paheksuntaa ja oletuksia yhteisten varojen väärinkäytöstä.
Kyseenalaiset toimintavavat saivat aikaan lainvalmistelutyön eläkeyhtiöiden läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Avoimuus ei kuitenkaan näytä sopivan kaikille, ja siksi lakiuudistus on polkenut paikallaan jo pari vuotta.
EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies perustelee järjestönsä näkemystä (HS 31.5.) sillä, etteivät eläkeyhtiöiden hallitukset tee sijoituspäätöksiä.
Eläkeyhtiöiden hallitusten jäsenet ovat sijoitustoiminnassa kuitenkin eri tavalla informoituja kuin muut kansalaiset, joten heillä saattaa olla tietoa, jota voidaan pitää sisäpiiritietona. Tällöin kiusaus junailla omia omistuksiaan luonnollisesti kasvaa.
Työeläkevakuuttajat istuvat paljon vartijoina, sillä heidän takanaan on yli 162 miljardin euron sijoitusvarallisuus, jonka tuottoa on tarkoitus käyttää tulevien eläkkeiden maksamiseen.
Eläkeyhtiöiden hallituksissa istuu melkoinen joukko keskeisiä yrityselämän vaikuttajia sekä työmarkkinapomoja. Monella hallituksen jäsenellä on suuria henkilökohtaisia omistuksia.
Pääkirjoitus