Onko yksityisautoilu Suomessa todella suurimpia ilmastonmuutoksen syyllisiä? Miksi maksamme auton polttoaineen, painon- tai moottoritilavuuden mukaisia veroja?
Pitääkö esimerkiksi ajoneuvoverotuksen perustetta muuttaa: eikö vuosiajokilometrien määrä olisi oikeampi peruste? Saisimme tälle verolle rehellisempää vertailupohjaa.
Uusia järjestelyitä ei tälle perusteelle kaivata, sillä käytämmehän joka vuosi autoja katsastuskonttorilla, joissa mitataan muun muassa hiilidioksidipäästöt niin tarkkaan kuin nykytekniikalla voi.
Myös vuosittain kertyvät kilometrimäärät kirjataan – jopa verrataan edellisvuotisiin, siinä väärinkäytön mahdollisuus jää olemattomiin.
Omalta osaltani voin kertoa, että aktiivityöaikanani kertyi esimerkiksi pitkien työmatkojen myötä ajokilometrejä keskimäärin 30 000–35 000 vuodessa. Eläkevuosieni alettua tämä luku vaihtelee 8 000–9 000 välillä vuodessa.
Se merkitsee kiistatta, että ajomatkani on pudonnut alle kolmannekseen vuodessa; samalla hiilidioksidikuormanikin on epäilemättä pudonnut jo aikoja sitten peräti alle 1/3 osaan ruuhkavuositasosta.
Tietääkseni eläkeläisten autojenkin hiilidioksidikuormitus dokumentoidaan sataprosenttisesti katsastuskonttorien ja Traficomin tiedostoihin. Kysynkin, mihin lukemiin ovat esimerkiksi 500 000 ”suurten ikäluokkien” nykyistä eläkeläiskuljettajaa mahtaneetkaan yltää 15–20 viime vuoden aikana? Pienikin kalkulaattori voi perustella tätä vaikka kansalaisaloitteeksi.
Näyttää siltä, että verottaja – valtiovalta – uusine hallituksineen ja ohjelmineen näkee muun muassa yksityisautoilun yhtenä paholaisena viherlandiamme tavoite- ja aikataulutaistossa.
Siksi onkin kysyttävä, miksi meidän olisi oltava Euroopan mallioppilas asiassa, joka ei kiinnosta EU:ta Pohjoismaiden eteläpuolella? Miksei edes eläkeläisten hiipuva ostovoima kiinnosta minkään puolueen linjanvetäjiä, hypettäjistä puhumattakaan? Jospa edes joku VVM:n avustajistakaan kiinnittäisi huomiota eläkkeidemme alamäkeen uutispäivien tupohypen keskellä, esimerkiksi ajoneuvoveron alen kautta?
Niinpä ehdotankin asian korjaamiseksi, osittainkaan, että yli 65-vuotiailta leikattaisiin ajoneuvovero ainakin puoleen, perustumaan todellisiin vuosi-/ajokilometreihin.
Onhan lähes turhauttavaa muistuttaa, että me suuret ikäluokatkin olemme tehneet työmme hyvinvointivaltiomme kehityksen ja edellytysten turvaajina, jopa takaajina.
Miksi siis meneillään olevaan ilmastohysteriaan haetaan uusiokohteina muun muassa yksityisautoilijoita syyllistämällä ja patistamalla muuttamaan autovalintojaan – yhä kyseenalaisiin sähköajoneuvoihin?
Samalla pääosa suomalaisten panoksesta jää järkyttävästi täyspimentoon: vaikutusmahdollisuutemme maapallon mittakaavassa ovat kuitenkin vain alle kaksi prosenttia. Tämä merkitsee, ettei Suomi voi yksin hoitaa koko maapallon hiilidioksidi- ynnä muita kuormitustasoja. Siihen emme pysty, vaikka lopettaisimme tyystin hengittämästä. Vanhanakin voi ajatella, vai voiko?
Tuomo Starck
toimittaja, eläkeläinen
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.