Työeläkejärjestelmässä tapahtui alkuvuonna käänne, jota on osattu odottaa: eläkkeisiin menee rahaa nyt enemmän kuin eläkemaksut tuottavat.
Tämä asettaa työeläkejärjestelmän koetukselle. Hätä ei ole kuitenkaan niin suuri, että paniikkiratkaisuja täytyisi tehdä tässä ja nyt. Jotain on kuitenkin tehtävä pian, muuten järjestelmä alkaa rapautua.
Vaihtoehtoja on. Ongelma olisi helppo ratkaista, jos ihmiset jäisivät eläkkeelle iäkkäämpinä. Maksuja voidaan korottaa, mutta veroluonteisten menojen lisäämisellä on kääntöpuolensa. 150 miljardin euron eläkesijoitukset on mahdollista saada tuottamaan nykyistä paremmin, mutta se puolestaan vaatii suurempaa riskinottoa.
Työeläkkeet rahoitetaan sekä työnantajilta että työntekijöiltä perittävin eläkemaksuin. Niiden suuruus määritellään vuosittain. Viime vuonna tällä tavoin kerättiin 12 miljardia euroa.
Järjestelmän ideana on se, että neljäsosa kerätyistä eläkemaksuista sijoitetaan ja kolme neljäsosaa käytetään eläkkeiden maksuun. Nyt eläkemaksuihin menee yhtä paljon rahaa kuin niitä kerätään. Eläkeasiantuntijoiden arvioiden mukaan tänä vuonna rahaa saadaan kerätyksi hieman enemmän kuin viime vuonna, mutta kasvava kakku hupenee siihen, että eläkkeensaajia on viimevuotista enemmän.
Toisaalta työttömyyden kasvu vähentää eläketuloja. Näiden seikkojen vuoksi joudutaan turvautumaan rahastoihin.
Työeläkejärjestelmän palikoita on yritetty saada uuteen asentoon moneen otteeseen, mutta huonolla menestyksellä.
Tällä hetkellä asetetaan suuria odotuksia valtiosihteeri Jukka Pekkarisen vetämälle työryhmälle, jonka pitäisi saada valmiiksi esityksensä järjestelmän remontista tämän vuoden aikana. Tällöin uudistukset tulisivat voimaan vuonna 2017.
Työmarkkinajärjestöt ovat avainasemassa työeläkejärjestelmän kehittämisessä. Työmarkkinoiden huono ilmapiiri ei lupaa hyvää uudistustyölle. Asetelmat ovat olleet pitkään pahasti lukossa. Siinä, missä työnantajapuoli korostaa tarvetta nostaa eläkeikää, työntekijäpuolella puhuttaisiin mieluummin työeläkemaksun korottamisesta.
Eri osapuolet tietävät, missä mennään ja että järjestelmää on pakko muuttaa, muuten se ei kestä. Pallon pompottaminen on onnistunut tähän saakka, koska välitöntä kiirettä ei ole ollut. Hiekka tiimalasissa kuitenkin valuu koko ajan.
Työeläkejärjestelmän turvaaminen tuskin onnistuu, ellei ihmisiä saada pidetyksi työelämässä nykyistä pidempään. Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi ja pysyvät hyväkuntoisina aikaisempaa pidempään. Tämä luo edellytykset pidemmille työurille.
Jos lähimmän 30–40 vuoden aikana työuria kyetään nostamaan muutamalla vuodella ja eläkerahastojen tuotto pidetyksi tavoitteena olevalla neljän prosentin tasolla, eläketurvan nykytaso voidaan turvata ilman merkittäviä eläkemaksujen korotuksia. Tämä on tietysti kiinni siitä, että talouden pyörät pyörivät.