Kaikki seniorikansalaiset eivät halua lähteä eläkkeelle, vaikka ikävuodet sen sallisivat. Osa haluaa jatkaa työntekoa niin pitkään kuin intoa riittää ja jalat kantavat. Työelämässä vietetyt vuosikymmenet ovat luoneet tietopohjan, jota halutaan välittää myös jälkipolville.
Silti he ovat nykyisissä olosuhteissa poikkeuksia. Akateemisilla aloilla kuitenkin uskotaan, että lähivuosina seniorityöntekijöiden määrä saattaa nousta. Yhtä optimistisia ei olla SAK:n piirissä.
Akateemisilla aloilla emeritusprofessorit ovat tuttu ilmiö ja tutkimustyö elämäntapa, joka jatkuu usein eläkkeellä vaikka harrastuspohjalta. Oulun yliopiston kasvimuseon konkarit Tauno Ulvinen ja Esteri Ohenoja ovat jääneet virallisesti eläkkeelle vuosia sitten, mutta kutsumustyö jatkuu erilaisten projektien parissa.
Tuottavuutta vähällä byrokratialla
Vuonna 1960 kasvimuseolla aloittanut Ulvinen on ollut eläkeläinen 12 vuotta, ja viime vuosikymmen on työtovereiden mukaan ollut uran tuotteliain. Tällä hetkellä työn alla on Oulun alueen kasvien levinneisyyden tutkiminen.
Molemmat ovat sitä mieltä, että työelämän jatkamisen joustot ovat tarpeen. Eläkeiän virstanpylvään jälkeen pitäisi olla mahdollisuus myös jatkaa työntekoa tavalla tai toisella. Eläkkeelle jäämisen aikaan tuntui tarpeelliselta tehdä tilaa nuoremmille, mutta tilanteet ja suhdanteet vaihtelevat, ja nyt työt kaipaavat tekijäänsä.
"Tuotteliaampaa aikaahan tämä on, kun ei ole viran mukana tulevaa turhaa byrokratiaa hoidettavana. Sitä paitsi kovalevylle kertyneet asiat haluaa purkaa", neljä vuotta sitten oloneuvoksen statukseen oikeutettu Ohenoja tuumii.
Tutkimusmateriaaliakin riittää omasta takaa, sillä läpikäymättömiä näytteitä on aina 1970-luvulta saakka. "Töitä riittää vielä kymmeneksi vuodeksi", uhanalaisiin sieniin perehtynyt 67-vuotias Ohenoja uskoo.
Eläkekarttuma ei innosta duunareita
Akavan edunvalvontaosaston neuvottelupäällikkö Markku Lemmetyn mukaan yhteiskunnassa on vallalla yleinen ymmärrys siitä, että työuraa jatkettaisiin pidempään. Vaikka akateemisilla aloilla eläkkeelle on jääty tähänkin saakka suhteellisen myöhään, Lemmetty uskoo keskiarvoiän kasvavan entisestään.
"Kaikki ovat työelämässä vähintään 63-vuotiaiksi, ja se, että yhdessä vuodessa saa kolmen vuoden eläkekarttuman, on jo melkoinen kiihoke."
SAK:n sosiaalipoliittinen sihteeri Kaija Kallinen pitää selvänä sitä, että heidän edustamillaan aloilla on harvinaisempaa jatkaa työntekoa yli 60-vuotiaana. "Ihmiset tekevät raskasta työtä, ja työkyvyttömyysriski on suurempi kuin niin sanotun henkisen alan töissä."
Terveyden lisäksi Kallisen mukaan ongelmia aiheuttaa työttömyys. Huonojen suhdanteiden alla potkut saaneiden kuusikymppisten on hankala päästä enää töihin. Kallinen ei usko eläkekertymän houkuttavan ihmisiä jäämään töihin.
"Tutkimusten mukaan eläkkeen korkeampi karttuma on yllättävän vähäisessä määrin jatkamaan innostava tekijä. Työolot ja työilmapiiri nousevat tärkeämmiksi", Kaija Kallinen toteaa.
Raskaiden alojen työntekijöiden on kuitenkin yritettävä sinnitellä pidempään, sillä alennetun vanhuuseläkkeen alaraja nousi 60 vuodesta 62 vuoteen. "Kuka jäisi vapaaehtoisesti eläkkeelle, joka on lopullisesti pienempi", Kallinen summaa.
Suomessa jäädään eläkkeelle keskimäärin 59-vuotiaana, mutta vuoden alusta voimaan tullut eläkeuudistuksen uskotaan aiheuttavan tilastoihin nousua. Näin, vaikka vanhuuseläkkeen alaikäraja laski 65 vuodesta 63 vuoteen.
Uusimpien tutkimusten mukaan vain neljännes työntekijöistä aikoo jatkaa työntekoa virallisen eläkeiän jälkeen. Houkuttimena toimivaa eläkekertymää voi kartuttaa aina 68 vuoteen saakka, mutta työssä jatkaminen 65 ikävuoden jälkeen kiinnostaa enää harvaa. Toisin kuin nykyisin, uudessa järjestelmässä eläkettä kertyy myös vanhuuseläkkeen ohessa työssä käyville. Eläkettä karttuu tällöin puolitoista prosenttia vuodessa.
