Karvaturrit vastakarvaan (Furry Vengeance), Yhdysvallat 2010. Ohjaus Roger Kumble. Pääosissa Brendan Fraser, Brooke Shields, Ken Jeong, Matt Prokop ja Skyler Samuels. - Plaza 3 ja Star 1, Oulu.
Karvaturrit aikovat kostaa. Uuden asuinalueen rakentaminen nimittäin uhkaa heidän rakasta kotimetsäänsä, eivätkä eläimet tietenkään sellaista hyväksy. Haisunäädät, varikset ja karhut ovat valmiita nousemaan barrikadeille.
Metsäneläinten tähtäimessä on Dan Sanders (Brendan Fraser), omasta mielestään ihan tavallinen, auktoriteetteja kunnioittava ja luontoa rakastava perheenisä, joka on ilkeän Neal Lymanin (Ken Jeong) alaisuudessa lupautunut johtamaan isoa metsänhakkuuprojektia.
Roger Kumblen ohjaama koko perheen eläinseikkailu on amerikkalaistyyliin ylinäytelty ja muutenkin överiksi vedetty. Se vain tahtoo olla niin, että ääriasentoihin viedyt kasvojen ilmeet ja suomi-dubbaus ovat yhdistelmä, joka on uskottavuudessaan tuhoon tuomittu jo ensi minuuteilla. Tässä elokuvassa eläimet eivät sentään puhu ihmisten kielellä, vaikka ilmehtivätkin kuten sarjakuvahahmot ja piipittävät kaikki samaa nuottia lajista riippumatta.
Mukava erilaisuus jo nähtyihin eläintarinoihin on villieläinten käyttö vetonaulana: haisunäätä osaa olla söpö siinä missä koiranpentukin, ja siitä saa tietysti aikaan myös haisuhuumoria.
Useista perheleffoista tuttu Fraser taitaa ylinäyttelemisen taidon. Tämän vaimoa Tammya näyttelevä Brooke Shields on viime aikoina keskittynyt pääasiassa tv-töihin ja vetää yksiulotteisen roolinsa läpi slapstick-tyyppisellä ilmeilyllä.
Kaiken takana on kai olevinaan sanomakin, se ihmisten ahneuteen ja eläinten ja ihmisten rinnakkaiseloon liittyvä. Ohjaaja on kuitenkin päättänyt panostaa efekteihin, takaa-ajoon ja yleiseen tohellukseen. Eipä silti, jälkimmäiset uppoavat varmasti kohderyhmään, eli alle kymmenvuotiaisiin pikkunassikoihin. Aikuisille suunnattua huumoriakin tarinasta löytyy, ja lopputekstien yhteydessä nähdään hupaisia inserttejä.