Eläinten huono kohtelu ei ole ainutlaatuista. Viime vuosina tuotantoeläinten törkeä laiminlyönti on vain lisääntynyt. Nautoja, lampaita, sikoja ja kanoja on kuollut nälkään. Kaiken lisäksi onnettomuuksissa kuolleiden eläinten määrä on kasvanut. Kun tuotantotiloja on EU-Suomessa laajennettu, katastrofit ovat aikaisempaa suurempia.
Tuorein tapaus sattui Maalahdessa, Vaasan eteläpuolella, missä 600 sikaa menehtyi hoidon puutteeseen. Loput 400 sikaa jouduttiin teurastamaan. Tapauksen kaikkia yksityiskohtia ei vielä tiedetä eikä kuolemansyistä ole saatu varmuutta. Todennäköistä on, että pitkälle koneistetun sikalan lannanpoisto- tai ilmanvaihtojärjestelmä petti ja että siat kuolivat poistamattomasta lannasta kohonneisiin ammoniakkihöyryihin.
Järkyttävintä tietenkin on, ettei sikoja ollut hoidettu yli kahteen kuukauteen. Kukaan ei ollut huomannut mitään, kun eläinlääkäriä ei tilalla tarvittu. Tapausta tutkitaan eläinsuojelurikoksena.
Eläinten hoidon laiminlyöntiin ja suojelurikoksiin on varmasti monia syitä. Automaattilaitteet saattavat aiheuttaa yllätyksiä ja lakata toimimasta. Voi olla, että osasyynä eläinten kehnoon kohteluun ovat EU-tuet, jotka perustuvat eläinten lukumääriin. Kun eläinmäärät kasvavat, myös riskit kasvavat. Pelkästään EU:ta ei voi silti syyllistää, koska suoranaiset rikokset eivät ole jäsenyyden aikana sanottavasti lisääntyneet.
Tapauksia on vaikea estää, jos hoitaja ei selviydy työtaakastaan iän, uupumuksen, alkoholismin tai mielenterveysongelmien takia. Yhden ihmisen vastuulla saattaa olla tuhansia kanoja ja satoja sikoja. Ammattitaitovaatimukset ovat aiempaa kovemmat.
Eläinsuojelutarkastuksia tekevät paikalliset viranomaiset, kunnan eläinlääkärit, poliisi ja terveysviranomaiset sekä läänintasolla läänineläinlääkäri. Eläinlääkäreitä ja tarkastajia tarvittaisiin lisää, ja valvontaakin olisi tehostettava. Eläinlääkäreitä on kuitenkin vaikea saada maaseutukuntiin hoitamaan tuotantoeläimiä. Vasta valmistuneet jäävät mieluummin kaupunkeihin.
Eläinsuojelurikoksista voi saada sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Rangaistusasteikko sinänsä on kohdallaan, mutta vankeutta eläinsuojelurikoksista tuomitaan harvoin. Lisäksi oikeus voi langettaa määräaikaisia tai pysyviä eläintenpitokieltoja. Näiden käytön lisäämistä sietää harkita. Nyt niitä edeltää usein huomautusten ja varoitusten sarja. Joihinkin eivät edes uhkasakot tehoa. Kovin pitkämielinen ei kannattaisi olla.
paakirjoitus@kaleva.fi