Lemmikkieläimet ovat oiva apu parinetsinnässä. Turha luulo tosin, että koirapuistossa tapaisi ihania miehiä tai että sessu olisi tarpeeksi viisas tunnistaakseen matthewmcconaugheyn ja kietoakseen remminsä tämän kinttujen ympärille. Sellaista tapahtuu vain 101 Dalmatialaisessa. Alustava työ täytyy tehdä itse, mutta uusi mies - tai nainen - kannattaa tuoda lemmikille näytille ensi tilassa. Säästyy vielä monelta harmilta.
Yhdelle koira oli vain välttämätön paha ja sen ulkona käyttäminen pakollinen kotiaskare. "Käypä nyt tekemässä kakka", tyyppi toisteli pusikossa mairealla äänellä, kärsimättömyyttään peitellen. Ennen pitkää tuli lapikasta, mutta oppivainen eläin muistaa vieläkin, melkein mummoikään ehtineenä. Kiireessä tai kaatosateessa ei tarvitse kuin lausua samat sanat, mairealla äänellä.
Toisen molemmat koirat ottivat avosylin vastaan, mutta kissaihminen veisteli niistä lakkaamatta pilkallisia vitsejä ja käyttäytyi kuin eläinparkoja ei olisi ollut olemassakaan. Ja taas tuli lapikasta.
Kolmas todisteli koiraihmisyyttään ja leperteli lakkaamatta. "No mikä torvi se tämä nyt on?" luki ajatuskuplassa karvaisten päiden päällä. Maailman hyväntuulisimman koiran partacollien mainioihin ominaisuuksiin lukeutuu sekin, että jos se ei pidä jostakusta ihmisestä, se on yleensä oikeassa. Niin että kiitos hei.
Kun viimein tärppäsi, jo alku oli lupaava. Mies halusi jopa kiivetä hevosen selkään, ensimmäistä kertaa elämässään. "Ei tää liiku", äijä huusi ihmeissään keskellä kenttää. Minä istuin aidalla ja nauroin. Vanha ja viisas ruunanretale avasi toisen silmänsä, huokaisi raskaasti, löntysti yhden kierroksen ja työnsi päänsä syliini. Joko riittää, se olisi kysynyt, jos olisi osannut.
Koirat olivat nekin myytyä naista. Mikä lottovoitto! Lenkkeilee väsymättä vaikka aamua iltaa, keksii uusia leikkejä, peuhaa ja painii tauotta. Ja tekee arjesta juhlaa kivoilla rutiineilla. Yksi niistä on Aamujuusto.
Mies herää arkisin kukonlaulun aikaan. Kun hän avaa jääkaapin tehdäkseen aamupalaa, toinen koirista havahtuu, tassuttaa keittiöön ja istahtaa miehen jalkojen juureen. "Juustohaukka heräsi", mies sanoo ja hymyilee. Koira heiluttaa häntäänsä, saa palan juustoa ja lähtee haukotellen jatkamaan uniaan. Toinen koira ei jaksa herätä niin aikaisin, mutta ei sen tarvitsekaan. Se vain avaa sängyssä suunsa, ja mies tiputtaa kitaan juustonpalan.
Viiden vuoden jälkeen peli alkaakin olla menetetty. Kun koirien omistaja iltamyöhällä raahautuu töistä kotiin, vastaan ei enää pompikaan pingispalloina kahta riemusta repeilevää partacollieta. Toinen, kohteliaampi, tulee kuitenkin eteiseen ja lipaisee hyväntahtoisesti kielellään poskea.
Toinen retkottaa sohvalla tai sängyssä miehen kainalossa ja herää heiluttamaan laiskasti häntäänsä.
"Ai kato, tuo nainen tuli", se tuumaa ja kaivautuu syvemmälle kainaloon.