Ranuan eläinpuistossa keskitalvinen arkipäivä on hiljainen. Tai tarkemmin: yleisölle tarkoitetuilla käytävillä ja silloilla on hiljaista. Aitauksissa ja tarhoissa on jopa vilkkaampaa kuin kesällä.
"Helteellä eläimet eivät juuri liiku", kertoo intendentti Elina Torvinen ja heittää ilveksille omenoita. Isot kissat ihmettelevät tovin outoa esinettä, ja sitten toinen ilves alkaa hurjan palloleikin. Hetkeä aiemmin Manessa-jääkarhu oli todennut omenoiden käyvän vain yhteen tarkoitukseen: välipalaksi.
Eläimistä kiinnostuneelle puisto onkin talvella palkitseva vierailukohde. Eläimiä pääsee tarkkailemaan hyvin ja kaikessa rauhassa - tungosta ei ole. Puiston eläimistä ovat talvella nähtävillä kaikki, talviunilla lepääviä karhuja ja mäyriä lukuunottamatta.
Kevään kiima-ajan koittaessa eläinmaailman meno vain kiihtyy, Torvinen muistuttaa. Ensimmäisten joukossa innostuvat pöllöt. Nyt ne ovat vielä vaitonaisia, mutta kohta alkaa huhuilu ja huutelu.
Olosuhteetkaan eivät ole ongelma, kun muistaa pukeutua hyvin. Verkkainen kävely ja seisoskelu saavat kylmän hiipimään puseron alle, mutta toppahousut ja kunnon untuvatakki pitävät vilun tehokkaasti loitolla.
Viime vuonna 20 vuotta täyttäneen eläinpuiston kävijämäärät ovat olleet noususuunnassa. "Parissa vuodessa kokonaiskävijämäärä on kasvanut parikymmentä prosenttia", kertoo toimitusjohtaja Tuija Rytkönen.
Viime vuonna kävijöitä oli runsaat 79 000. "Tästä 60 prosenttia on perheitä, 12 prosenttia koululuokkia ja päiväkotiryhmiä", Rytkönen havainnollistaa nuorten osuutta.
Ulkomaalaisia vierailijoista oli 20 prosenttia. "Joulun ja uudenvuoden aikana puistossa kävi 6 000 ulkomaalaista", Rytkönen kertoo tilastoja.
Markkinointiyhteistyö on ollut aktiivista, ja eläinpuistosta onkin tullut suosittu päiväkohde. 200 kilometrin säteelle osuvat tärkeimmät Pohjois-Suomen kaupungit. Kohta alkavan hiihtolomasesongin myötä puistoon suuntaa päiväretkeläisiä muun muassa Syötteeltä ja Rukalta. Hiihtokausi vaihtuu keväämmällä luokkaretkeläisten ryntäykseksi ja sitten alkaakin jo kesämatkailun kausi. Syksyn piikki tulee ruskamatkailun myötä.
Tammikuun jälkipuolisko ja helmikuu ovat marraskuun ohella hiljaisinta aikaa.
Eläinpuiston lajisto on lähes kokonaan tuttua kotimaista. Jääkarhu on poikkeus ja toinen on lumihanhi. Tuija Rytkösen mukaan ihmiset usein mieltävät puiston eläimistön "niiksi tavallisiksi lajeiksi".
Tarkempi pohdinta paljastaa harvan kuitenkaan nähneen luonnossa näitä "tavallisia", ja silloin suhtautuminen muuttuu kiinnostuneeksi. Ja vaikka joku onnekas olisi päässyt suurpedon villinä näkemäänkin, kyseessä on tavallisesti silmänräpäyksen kestänyt vilahdus.
Tavallisimpiakin otuksia, vaikkapa kettuja tai kärppiä, pääsee näkemään silloin tällöin, mutta niitäkin usein sangen huonosti.
Ranualla voi tarkkailla kiireettä vaikkapa suden käyttäytymistä, Elina Torvisen omenakassista riittää niillekin. Luonnostaan arka ja varovainen susi lähestyy omenaa epäilevästi - uskaltaisiko moiseen koskea?
Kun ensimmäinen omena lähtee suden suussa turvallisemman matkan päähän aidasta, rohkenevat muutkin tulla tarkastelemaan uutuutta. Rähähdyksellä omenan haltija kuitenkin käskee laumalaiset kauemmaksi. Järjestys se olla pitää.
Hyvä on vielä muistaa, että kävijät eivät saa kokeilla hedelmien heittelyä - ruokinta on hoitajien yksinoikeus.
KATSO VIDEO: [HIDAS YHTEYS] [NOPEA YHTEYS]