Oulu
"Varsinaisena työnä näillä on myyränkallojen puhdistus, ja siinä ne ovat parempia kuin ihmiset", selittää Oulun yliopiston eläinmuseon preparaattori Eero Lindgren.
Lasilaatikossa Lindgrenin jaloissa "ne" ryömivät: kymmenet kovakuoriaiset ja kuoriaisen toukat syömässä kuolleiden eläinten luita puhtaaksi.
"Kuoriaisten tarkkuuteen ei pääse edes työskentelemällä mikroskoopin alla terävillä pinseteillä", Lindgren kehuu vielä museon pieniä apulaisia. Raatoja syöviä kovakuoriaisia käytetäänkin yleisesti eläinmuseoissa siivoustöihin, erityisesti pienten näytteiden puhdistukseen.
Lindgren mainitsee otusten bravuuriksi nuorten myyrien kallot, jotka eivät ole vielä luutuneet täydellisesti.
Eläinmuseoiden raavaiden miesten käsissä hauraat, sormenpäätä pienemmät kallot ovat hankalia preparoitavia, mutta kuoriaisten käsittelyssä ne jäävät ehjiksi.
Yli-intendentti Juhani Itämies kertoo kuoriaislajin tieteelliseksi nimeksi Dermestes murinus. Suomalainen nimikin otuksella on: hiiroihrakuoriainen. Se on läheistä sukua vyöihrakuoriaiselle, jota joskus näkee sisätiloissa oululaiskodeissa.
Oulun eläinmuseolle kuoriaiset tuotiin jo 1970-luvulla Brno'sta, silloisesta Tsekkoslovakiasta. Kanta on pysynyt hengissä tähän päivään saakka. Itämies kehaisee, että Oulusta on viety hiiroihrakuoriaisia Helsingin yliopiston kollegoille useampaan otteeseen, nämä kun eivät aina ole saaneet pidettyä omia apulaisiaan hengissä.
Raadonsyönnin asiantuntija
Hiiroihrakuoriainen on Etelä-Suomessakin esiintyvä kuivien elinympäristöjen laji, joka on erikoistunut käyttämään ravinnokseen muumioituneita, kuivia raatoja. Museo-oloissa se on vähään tyytyväinen. Itämies kertoo lajin vaativan vain jatkuvaa valaistusta. Lämpötilan on oltava hieman huonelämpötilaa korkeampaa.
Ja tietysti tarvitaan ruokaa. Tuore raato ei kelpaa, vaan otuksille puhdistettavaksi vietävät eläimet kuivataan vetokaapissa. Raadoista poistetaan suolisto, muuten ne tarjoillaan sellaisenaan.
Lindgren huomauttaa, että museon kuoriaiset eivät ole mikään tieteellinen erikoisuus, vaan hyönteisten käyttö luiden puhdistukseen on liki kansanperinnettä. Ennen vanhaan oli maalla suosittua puuhaa viedä kyykäärmeitä muurahaispesään. "Eiköhän siinäkin monella pojalla ollut tarkoituksena saada itselleen käärmeen luuranko", Lindgren arvelee.
Yleisenpuoleista on ollut myös asettaa isojen haukien päitä kepinnokassa kekoon muurahaisten puhdistettavaksi.
Ennen hiiroihrakuoriaisia eläinmuseolla käytettiin apulaisina vaatekoin toukkia. "Aikuisena ne kuitenkin ottavat siivet alleen", Lindgren mainitsee ja muistelee kuinka koiperhosia lenteli ympäriinsä heti, kun niiden asumuksen kantta vähän raotti.