Kalevassa (22.8.) oli juttu Ransu-kissan väärästä diagnoosista. Tämä kirvoitti mieleen Roope-kissamme kohtalon, jota en väitä hoitovirheeksi, mutta kyllä asia on vaivannut kovasti, että menikö kaikki oikein.
Roope-kissa oli ollut meillä yli 12 vuotta pennusta lähtien ja oli aivan ihana kissa. Olimme vaimoni kanssa viikon matkalla ulkomailla, jolloin poikamme tuli asumaan meille Roopen kanssa, kuten aina silloin, jos jossain kävimme.
Olimme olleet matkalla viisi vuorokautta ja viesteissä poikamme kertoi, että Roope voi hyvin. Oli maanantai-ilta, jolloin poikamme laittoi viestin, että kun hän tuli töistä oli Roope vastassa ovella, söi, joi ja ulkoili omalla pihalla ja oli muutenkin täysin kunnossa.
Seuraavana aamuna Roope ei syönyt eikä juonut mitään, eikä vielä illallakaan poikamme tultua töistä, vaan oli mennyt sängyn alle piiloon. Tässä vaiheessa pitää kertoa, että Roopella todettiin sokeritauti noin vuosi tätä aiemmin, mutta oli täysin hallinnassa ja sai insuliinin kaksi kertaa vuorokaudessa kynästä. Poikamme osasi tämän hyvin.
Pyysimme antamaan Roopelle hunajaa suupieleen, jos verensokeri on alhaalla. Tästä Roope hiukan piristyi ja kävi jopa ulkona pihallamme, mutta ei suostunut syömään eikä juomaan.
Tuli keskiviikko ja aamu, eikä Roope edelleenkään syönyt. Illalla poikamme lähetti viestin, että Roope oli kakannut olohuoneen lattialle ja pissa oli tullut makuhuoneen lattialle. Oli myös oksentanut. Pyysimme heti soittamaan päivystävälle eläinlääkäriasemalle, jonne Roope pääsikin.
Tutkimuksissa selvisi, että Roopella oli kokeiden mukaan munuaisten vajaatoiminta sekä sokeriarvot korkealla, joka johtui siitä, ettei Roopelle voinut antaa insuliinia, kun ei syönyt mitään. Oli myös kuivunut ja sai nesteytystä.
Juttelin puhelimessa lääkärin kanssa ja hän kertoi, että Roopelle on parasta antaa piikki, ettei joudu kärsimään. Kerroin, etteikö millään voisi odottaa huomiseen, kun tulemme silloin kotiin, että saisimme sanoa Roopelle hyvästit, mutta lääkäri sanoi, että Roope kärsii, eikä ehkä tunne meitä enää silloin. Pakko oli antaa lupa, joka oli kamala asia ja jota kadun. Pyysimme poikaamme olemaan Roopen vieressä piikin antamisen aikana turvana, joka oli varmasti raskasta hänelle.
Juttelin myöhemmin puhelimessa hoitaneen lääkärin kanssa useita kertoja, kun kuulin kahdelta kokeneelta eläinlääkäriltä, että se on voinut olla myös virtsatukos, joka aiheuttaa näin nopeasti munuaisten arvojen muuttumisen.
Hoitanut lääkäri sanoi tähän, että hän kokeili Roopen virtsarakon eikä se ollut kova, mutta ultraa ei tehnyt. Ehkä virtsarakko tyhjentyi ainakin osaksi samana päivänä, kun Roopella oli tullut pissa lattialle. Poikamme oli pissaamisesta kertonut.
Miksi ei tehty munuaisten toiminnan huononemisesta syytä kunnolla? Vuosi tätä ennen oli Roopen munuaisarvot normaalit. Lasku oli kuitenkin 228 euroa. Oliko syynä kiire tai muu?
Roope lepää nyt takapihallamme rauhassa, mutta asia kaivaa mieltä edelleen ja kaikkein eniten se, että miksi meidän juuri silloin piti olla poissa kotoa!
Jos joku haluaa katsoa, niin Roopesta löytyy tekemäni video Youtubesta nimellä Roope-kissan seikkailut.
Aulis Haapala
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.