Tuire Kaimion aika naakkojen kanssa venähtänyt. Hän saapuu ripein askelin paikalle ja pahoittelee muutaman minuutin myöhästymistä. Tämä on Kaimiolle normaali tilanne, joskin naakat korvautuvat milloin siileillä, milloin susilla -- ja kaikella tältä väliltä.
Kaimion ammatti on eläinnäyttelijöiden kouluttaja. Jokaisen pikkutytön unelma, eikö totta? Väärin! Kaimio sanoo onnistuvansa parissa viikossa säikäyttämään useimmat oppiin tulevat työharjoittelijat.
"Suurin osa työstä on tylsää paikasta toiseen siirtymistä tai odottelua, mikä tulee työstäni innostuneille nuorille yllätyksenä. Myös assistenttini joutuvat ajoittain koville", Kaimio naurahtaa.
"Mutta sitten ovat ne pienet hetket, joita en antaisi mistään hinnasta pois. Eläimen koulutusvaihe on hieno, kun voi siirtää kaiken muun sivuun ja keskittyä vain siihen hetkeen."
Harrastuksesta tuli vahingossa leipätyö
Kaimio kuvailee itseään kärsivälliseksi, uteliaaksi ja hyväntahtoiseksi. Hän omistautuu tärkeäksi kokemilleen asioille täysin, eikä häntä saa vähästä hermostumaan. Luonne kuulostaa ihanteelliselta ihmiselle, jonka on työpäivinään opetettava lehmä kävelemään saappaat jalassa tai poro tanssimaan.
"Valtaosa työssäni tarvittavista taidoista on varmasti opittuja, mutta ehkä tietyistä luonteenpiirteistä on apua. On oltava mielikuvitusta. Olen kehittynyt ja opin jatkuvasti uutta niin eläimiltä kuin toisilta kouluttajiltakin."
Kaimion ei omien sanojensa mukaan koskaan pitänyt päätyä ammattimaiseksi eläinkouluttajaksi. Pienen tytön eläinrakkaudesta kasvoi huomaamatta leipätyö, kun hän Saksassa vietettyjen lapsuusvuosien aikana päätyi eläinkouluttajan assistentiksi. Tästä tie vei päätoimiseksi kouluttajaksi.
Kaimio pyrkii saamaan koulutettavan toiminaan vaistonvaraisesti, sillä se näyttää luonnollisemmalta kuin opetettu temppu. Koulutusmetodin ydin on selvittää, mitä eläin haluaa. Tärkeintä on hänen mukaansa eläimen hyvinvointi, sillä stressaantuneena se ei opi.
"Vaikkapa possua kouluttaessa täytyy muistaa, että se tykkää tonkia kärsällään ja kaipaa toisen possun seuraa. On myös mietittävä esimerkiksi lämpötilaa, joka on tärkeä monelle eläimelle."
Suutarin lapsilla ei ole kenkiä
Eläimen ajatusmaailmaan pääsemiseksi ei ole oikotietä. Eläinkouluttajan ammatissa kuluu tunteja ja taas tunteja vain eläimen toiminnan tarkkailemiseen sen luonnollisessa elinympäristössä. Tuire Kaimion ammatissa ei tunneta virka-aikaa tai säännöllisiä kahvitunteja.
"Joskus on pitkiäkin aikoja, että ehdin nukkua vain muutaman tunnin yössä. Tiedän työtehtäväni usein noin viikon varoitusajalla, mutta pelkkä huono sää voi muuttaa suunnitelmat vielä viime hetkellä. Elokuvaprojektit voivat kestää vuosia, kun taas mainoskuvauksissa puhutaan päivistä."
Vanhan sanonnan mukaan suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Ajatus saa Kaimion nauramaan makeasti.
"Pätee varmasti hyvin meillä. Pyrin kouluttamaan omia kissojani ja koiriani mahdollisimman vähän, joten ne eivät välttämättä osaa tassun antamista tai muita perustemppuja. Toisaalta ne saattavat kyllä osata jotakin aivan älytöntä", Kaimio sanoo viitaten esimerkiksi Monni-kissaansa, joka osaa teatteriroolin vuoksi leikkiä kuollutta.