Suomessa on huippuosaamista eläinkokeita korvaavien menetelmien kehittämisessä. Ihmiskudosten käytön tai tietokonemallinnuksen kehittämistä ei kuitenkaan tutkijoiden ja eläinsuojelijoiden mukaan rahoiteta riittävästi.
Tampereen yliopiston solubiologian tutkimusyksikössä on kehitetty jo kymmenen vuoden ajan eläinkokeita korvaavia menetelmiä.
"Harvassa paikassa Euroopassa tehdään näin systemaattista työtä. Vertaudumme hyvin maailman tasossa", myöntää tutkimusryhmän johtaja Timo Ylikomi.
Tutkimuskeskukselle ei löydy rahoitusta
Muun muassa Euroopan unioni ja eläinsuojelujärjestöt ovat vaatineet uusien menetelmien kehittämistä varten Suomeen omaa tutkimuskeskusta.
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) ilmoitti toukokuussa, ettei valtion budjetista löydy rahaa uuden tutkimuskeskuksen perustamiseen. Keskuksen vuosikuluiksi on arvioitu 300 000 euroa, kun tällä hetkellä valtion myöntää noin 30 000 euroa vuodessa vaihtoehtomenetelmien kehittämiseen.
Eläinsuojeluyhdistys Animalia hämmästelee Anttilan tuomiota, sillä eläinkokeiden vähentäminen on kirjattu kahden viimeisimmän hallituksen tavoitteisiin.
"Tämä on ristiriidassa hallitustavoitteiden kanssa. Jos kaikki lääketieteen ja kemianteollisuuden eläinkokeisiin laitettu raha pistettäisiin kokonaan vaihtoehtomenetelmien kehittämiseen, muutamassa vuodessa saataisiin paljon tuloksia", Animalian tiedottaja Eeva Suhonen arvioi.
Menetelmien käyttöönottoa hidastaa rahoituksen puuttumisen lisäksi menetelmien pitkä hyväksyttämisprosessi.
"Ennen kuin testi on hyväksytty voi mennä seitsemän tai kahdeksan vuotta. Tätä EU-komissiokin haluaisi nopeuttaa", Ylikomi sanoo.
Hyväksyttyjen menetelmien joukossa on jo ihonärsytykseen liittyviä menetelmiä, jotka korvaavat eläimillä tehtyjä kokeita. Ylikomin mukaan tutkimuskäytössä on lisäksi esimerkiksi erilaisia elinten myrkyllisyystestejä ja syöpää aiheuttavien kemikaalien testejä.
Leikkausjätettä tutkimuskäyttöön
Suhonen pitää ihmiskudoksilla tehtyjä testejä luotettavampina kuin eläimillä tehtyjä testejä.
"Eläinkokeet kertovat, mitä reaktioita kalassa tai hiiressä syntyy, mutta ei mitä ihmisessä tapahtuu. Tulevaisuus on juuri ihmiskudoksissa tehtävissä soluviljelmissä", arvelee Suhonen.
Kudosten luovuttamiseen liittyy ennakkoluuloja. Kudosta voi luovuttaa leikkauksen yhteydessä, mutta monet pelkäävät, että samalla poistetaan tervettä kudosta turhaan.
"Kyseessä on orgaaninen ylijäämäkudos, joka menisi muuten roskiin", Suhonen vakuuttaa.
Eläinkokeet ovat kalliita. Hyväksytyillä vaihtoehtomenetelmillä voidaan säästää niin aikaa kuin rahaakin.
"Usein sanotaan, että tutkimusyhteisö ei halua luopua eläinkokeista, mutta asiaa voidaan argumentoida toisin päin: miksi ei siirryttäisi, jos se antaisi nopeammin ja luotettavammin uutta tietoa. Jos jokin tieto saadaan nopeammin ja halvemmalla, sitä ei hankita hitaammalla ja kalliimmalla menetelmällä", eläinlääkintöylitarkastaja Kai Pelkonen Maa- ja metsätalousministeriöstä tiivistää.