Se tästä enää puuttuisi, että hallissa raikaisi Pikku-Oravan hittirallatuksia. Meno on aivan tarpeeksi eläimellistä muutenkin.
Paikan nimi on Hukka, ja kentällä kirmaa panttereita, kojootteja, gepardeja, puumia, susia ja tiikereitä - muiden muassa.
Hukka on siis liikuntakeskus, ja nuo muut eläimet OLS:n salibandyn kaupunginosajoukkueita. Sarja on, kuinkas muutenkaan, Leijonaliiga - ja pieniä pelaajia on Oulusta ja lähikunnista paikalla 32-joukkueellista.
Useamman turnauksen nähneet pelaajat uivat vilinässä kuin kalat vedessä. Osalle G-junioreita turnaus on ensimmäinen, ja perhosia on ollut vatsassa jo useamman päivän.
Veeti Karnaranta, 6, on turnauksessa ensimmäistä kertaa. Oulunlahden koululla treenaava G-Pantterit jätti talven ensimmäisen turnauksen suosiolla väliin.
"Ihan erilaista kuin harjoituksissa, kun ei tarvitse pelata omia vastaan. Siis mukavampaa", Veeti analysoi kahden turnausottelun kokemuksella.
Veetillä on pitänyt kiirettä kuin pienellä marsulla. Pantteri oli yhden ottelun verran gepardi, lainassa naapurijoukkueessa, ja sitten taas pantteri.
"Ihan hyvä peli", Veeti puhisee valkoisessa gepardi-liivissä. "Mutta mieluummin minä olen pantteri."
Veetiä ei ole pituudella pilattu, mutta jalat ovat vikkelät kuin pienellä kanilla. Elämänsä ensimmäisessä oikeassa pelissä Veeti säntää pari kertaa oranssit shortsit vilkkuen kärppänä vastustajan puolustukselta karkuun. Maalia ei tule, eikä voittoakaan, mutta väliäkös noilla.
"Maalien tekeminen on mukavinta, ja hyvä olisi, jos voittaisi. Tärkeintä on, että on mukavaa", Veeti linjaa ja ruotii sujuvasti omia pelaajanlahjojaan.
"Osaan hyvin pidellä palloa, tehdä maaleja, kikkailla ja liikkua."
G-Panttereiden valmentajat jakavat ottelutauolla tikkarit mieheen ja keittävät käärmekeittoa, sillä toisessa ottelussaan Gepardeja vastaan Pantterit häärää kukkona tunkiolla: tilille rapsahtaa ensimmäinen voitto.
Tiikereiden maalivahti Leevi Lahtinen ,7, on mato retkauttelemaan pallon eteen. Aina sekään ei riitä: Gepardit pyörittelee voiton Tiikereistä. Tilanteiden puutteesta Tiikereitä ei voi moittia: epävirallisen kirjanpidon mukaan pallo kilahtaa tolppaan ja ylärimaan ainakin kymmenen kertaa.
"Hävittiin, mutta peli oli hyvä", Leevi kertaa.
Leevi oli maalissa sen verran virtuoosi, että joukkuekaveri Roope Tunturi innostui vääntämään laulun veskarista.
"Ihan järjetön. Siinä vähän niin kuin moititaan", Leevi ja Roope höröttävät välipalatauolla.
Laulut on laulettu, ja kohta tiikerikaksikko menee kaukalossa taas täyttä laukkaa. Toisesta ottelusta kotiin viemisinä on tasapeli ja entistäkin parempi mieli.
Hukassa huhkitaan päivän aikana yli 40 ottelua. Jollakin kentällä taululle taotaan tylyjä kaksinumeroisia lukemia, toisella mennään tasaisemmin. Voitto tai tappio - mitäpä väliä niillä on, kenenkään ei tarvitse lähteä kotiin häntä koipiensa välissä.
Ei pöllömpi turnaus ollenkaan.
Juha Portaankorva