-- Ruotsin laissa sekaantuminen eläimeen oli itsenäinen rikos.
-- Kristoferin maanlaissa (v. 1442) vaadittiin kuolemanrangaistusta.
-- 1500-luvulla kuolemanrangaistuksen saattoi vielä välttää rahakorvauksella, kuten oli laita myös useissa henkirikoksissa.
-- Tuomiot ja rangaistukset alkoivat muuttua Ruotsi-Suomessa 1500-luvun lopulla keskusvallan voimistuttua.
-- 1563 Erik IV antoi asetuksen, joka samasti rikoksen ja synnin.
-- 1608 Kaarle IX liitti Kristoferin maanlain uuteen painokseen Vanhan testamentin Mooseksen kirjat, minkä jälkeen törkeistä ja vakavista rikoksista tuli maallisissa oikeuksissa tuomita Jumalan lakia noudattaen.
-- Vuoden 1734 laissa rangaistusvaatimus säilyi yhtä ankarana kuin Kristoferin maanlaissa, mutta vakiintunut käytäntö elävältä hautaamisesta muutettiin mestaukseksi.
-- Ruotsissa kuolemantuomio oli periaatteessa mahdollinen vuoteen 1866 ja Suomessa vuoteen 1889, mutta teloitukset olivat loppuneet käytännössä jo vuosisata aiemmin.
-- 1900-luvulla eläimeensekaantumista käsiteltiin oikeusistuimissa silloin tällöin.
-- Vielä sotien jälkeen syyte on luettu useille sadoille suomalaisille.
-- Eläimeensekaantumisen kriminalisointi päättyi vuonna 1970 eli samaan aikaan ja samassa yhteydessä kuin "homoseksualismin".
Lähteenä Teemu Keskisarjan väitöskirja "Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa".