Haapaveden Ainalin nuorisoseuralla pääsiäistä juhlitaan perinteisesti riehan merkeissä. Talkooväki kokoontui keskiviikkona siivoamaan ja järjestelemään paikkoja lauantain juhlaa varten.
Nuorisoseuran puheenjohtaja Raili Heikkilä nostelee auton perältä lauantain riehaan ja sen yhteydessä pidettäviin talvikisoihin hankittuja pääsiäismunia, kahvipaketteja ja pokaaleja.
"Kaikki trulliksi pukeutuneet lapset saavat lauantaina suklaamunan ja kisojen voittajille jaetaan pokaalit", Heikkilä sanoo.
Nuorisoseuran sihteerin Pirkko Wallinin mukaan kokolla pimeässä luonnossa on eksotiikkaa.
"Kokko tarjoaa elämyksen varsinkin lapsille. Heille on järjestetty lisäksi askartelua ja illan mittaan Noita Nokinenäkin käy vierailulla", hän kertoo.
Seuran talon taakse, Osmankijärven rannalle kasattu kokko on Jalo Aittolan, Mikko Paldaniuksen ja Pertti Wallinin aikaansaannos. Pohjalla lepäävät vanhan saunan jäänteet.
"Kokko on pääasiassa puusta kasattu. Öljyjä ei polteta, eli tämä on tällainen ekokokko", Paltanius toteaa.
Kokon sytyttäminen on lauantaina Aittolan vastuulla. Tehtävä ei kuitenkaan tunnu miestä juurikaan jännittävän.
"Mitään ei jätetä sattuman varaan. Minulla on kotona sellaiset tervakset odottamassa, että kokko syttyy varmasti", hän vannoo.
Noitavainojen perua
Pääsiäisen perinteet ovat vuosikymmenien aikana muuttuneet paljon. Kokkoperinteen arvellaan juontavan juurensa aina 1600-luvun noitavainoista, joista on eniten tietoja Pohjanmaalta. Tämän vuoksi perinne onkin säilynyt vahvana juuri Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla.
"Tulen piti savuta ja haista mahdollisimman paljon, jotta se karkottaisi tehokkaasti noitia ja pahoja henkiä", kertoo etnologian professori Pirjo Korkiakangas Jyväskylän yliopistosta.
Sankan savun ja kitkerän hajun saamiseksi kokkoon on joskus heitetty muun muassa vanhoja auton renkaita.
"Nykyään kyse on enemmänkin perinteestä, jota halutaan ylläpitää ja kokoille kokoonnutaan lähinnä viettämään aikaa yhdessä ja kenties paistamaan makkaraa", Korkiakangas sanoo.
Myös trulliperinne on muuttunut paljon. Etnologian professori Laura Stark Jyväskylän yliopistosta kertoo, että trulleja on pelätty Suomessa aina 1950-luvulle saakka.
"Trullit olivat ennen kateellisia maatalojen emäntiä, jotka kävivät naapureiden navetassa leikkaamassa karjalta karvaa tai villaa. Uskottiin, että karvan ja villan leikkaaminen vei karjaonnen, jolloin esimerkiksi lehmä ei lypsänyt enää yhtä hyvin", hän sanoo.
Trullit leikkelivät reissuillaan joskus jopa eläinten häntiä. Eläinten suojelemiseksi navettoja vartioitiin aseiden kanssa ja kaikki navetan läheisyydessä hiipineet otettiin kiinni ja heille annettiin selkäsauna.
"Kiinniotetun takin hihojen läpi työnnettiin seiväs, eikä hän päässyt irti ilman apua", Stark kertoo.
Starkin mukaan noidilla uskottiin olevan myös kyky muuttaa muotoaan.
"Jos noidan näki menevän navettaan eikä häntä ei kuitenkaan löytynyt mistään, hän oli muuttunut talikoksi. Silloin talikosta katkaistiin yksi piikki ja odotettiin, että naapurin emännällä olisi seuraavana aamuna jalka rikki", hän sanoo.