Lehman Brothersin kaatuminen syksyllä 2008 on monen tarkkailijan mielestä se hetki, joka sysäsi liikkeelle finanssikriisinä tunnetun maailmanlaajuisen talouden syöksyn. Useat ekonomistit sanoivat tuoreeltaan, että kriisistä tulee syvä ja että siitä toipuminen vie vuosia.
Kukaan ei arvannut tuolloin, että talouden ahdinkoa lisäisi jättimäinen luonnontuho Japanissa sekä arabimaissa kulovalkean tavoin leviävä poliittinen kuohunta, joka sysää elpymisen tärkeimmän raaka-aineen, raakaöljyn, hinnan jyrkkään nousuun.
Samaan suuntaan vaikuttaa Saksan päätös tutkituttaa ydinvoimalansa, jolloin sähköntuotantokapasiteettia jää paljon pois.
Kallis energia uhkaa nyt vauhdittaa inflaatiota, mikä puolestaan korottaa korkoja tilanteessa, jossa rikkaat ja kehittyneet valtiot painivat huikeiden budjettialijäämien kanssa ja kotitalouksien velat ovat jo valmiiksi tapissa.
Muun muassa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on ilmaissut huolestumisensa suomalaisten suurista asuntoveloista. Eikä meno muualla juuri poikkea Suomesta. Brittilehti The Economist kertoi hiljan, että useammalla kuin joka neljännellä amerikkalaisella on enemmän asuntovelkaa kuin hänen asuntonsa nykyinen markkina-arvo on.
Läntiset keskuspankit ovat tavoitelleet vakaata rahan arvoa kauan ennen kuin eurosta tuli todellisuutta. Saksalla oli notorinen inflaationtappajan maine jo D-markan aikana.
Taustalla oli Weimarin tasavallan aika hyperinflaatioineen. Hinnat nousivat niin nopeasti, että summalla, jolla aamulla sai kengät, sai illalla enää kengännauhat.
Euroopan keskuspankin rahapolitiikka nojaa pitkälti saksalaiseen perinteeseen. Inflaatio on vihollinen numero yksi. Jos hintojen nousuvauhti pysyy yli kolmen prosentin tasolla, ohjauskorkojen nousu voi olla ripeää. Ainakin suomalaiset ekonomistit uskovat korotuksia tulevan vielä tämän vuoden puolella.
Vaikka moisen rahapolitiikan peruslinja on periaatteessa oikea, EKP:n johdon on kyettävä hiukan tinkimään puhdasoppisuudestaan. Lähi-idän tilanne on herkkä, liian moni euromaa on kriisissä, Japanin tapahtumien koko laskeuma on vielä näkemättä.
Tärkeintä Euroopalle olisi saada talous vakaaseen kasvuun, jolloin päästään hallitusti supistamaan valtioiden suunnattomia budjettialijäämiä. Mikäli kasvu tyrehtyy uudeksi taantumaksi, elvytysvaraa ei enää ole.
Ja kuten talouden romahduksissa aina, kaikkein pahiten niistä kärsivät pieni- ja keskituloiset asuntovelalliset.
Euroopan keskuspankin johdon tehtävälistalla päällimmäisenä pitää olla talouskasvu, ei inflaation hillintä. Niin poikkeuksellisia taloudellisia aikoja Euroopassa eletään, että talouspoliittinen dogmatiikka on syytä unohtaa.
Eikä pahaa tekisi sekään, että myös muut kuin Euroopan maat ottaisivat tosissaan päätavoitteekseen käynnistää talouskasvu uudelleen. Muuten ei velkoja maksella, ei valtionvelkoja eikä asuntovelkoja.