Jean-Claude Trichet, joka on ohjannut Euroopan keskuspankin ratkaisuja vuodesta 2003, täyttää kuluvan vuoden joulukuussa 68 vuotta. Siinä iässä keskuspankkiirien on ollut Frankfurtissa perinteisesti tapana jättää tehtävät nuoremmilleen. Näin teki kesken kautensa ensimmäinen pääjohtajakin Wim Duisenberg.
Vaikka Trichet´n päätä on viime päivinä vaadittu Saksassa vadille, hän palvellee kahdeksanvuotisen kautensa loppuun, 2011 syksyyn asti. Valuutanvartijan vaihtaminen kesken EU:n velkakriisin olisi hasardipeliä.
Jos lehtitiedot pitävät paikkansa, seuraaja tosin olisi jo löytynyt. Huhun mukaan liittokansleri Angela Merkel olisi suostunut Kreikan miljarditukipakettiin sillä ehdolla, että EKP:n seuraavaksi pääjohtajaksi valittaisiin Saksan Bundesbankin pääjohtaja Axel Weber, 53.
Toinen ennakkosuosikki, Italian keskuspankin Mario Draghi, joka on 10 vuotta vanhempi ja tehnyt kansainvälisen uran sekä uskaltaa uhmata jopa presidentti Silvio Berlusconia, olisi siis mahdollisesti pelattu pois kisasta.
Weberiä on pidetty Merkelin myötäilijänä, koska hän on puolustanut heikkojen maapankkien saneerausta EU:n arvostelua vastaan. Nyt Weber on kuitenkin juuri sopivasti profiloitunut kritisoiden ennenkuulumattoman julkisesti Trichet´tä riskistä, kun EKP ryhtyi - vastoin vakuuttelujaan - ostamaan valtionvelkakirjoja.
Saksa on aina haaveillut EKP:n pääjohtajan paikasta, mutta koska se sai Eurotornin Frankfurtiin, pääjohtajan piti tulla muualta. Juuri Saksa myös puristi EU-mailta vakaussopimuksen, josta valtaosa euromaista on jo livennyt tai hyvää vauhtia lipsumassa, kuten Suomi.
Saksan keskuspankin taistosta inflaatiota vastaan tuli EKP:llekin ylin ohjenuora. Hintavakauden puolustaminen juontaa karvaasta kokemuksesta. Saksalaiset syöksyivät 1920-luvulla sotakorvausten myötä hyperinflaatioon. He saivat ikuisen trauman siitä, kun markan arvo katosi kuin tuhka tuuleen.
"Me olemme taas Euroopan hulluja", Bild-lehti protestoi tukea Kreikalle.
Saksalla on nyt erityisen hyvä syy ajaa tiukkaa "haukkojen" koulukunnan edustajaa euroa luotsaamaan. Haukka puolustaa vahvaa euroa ja nostaa korkoja, vaikka eteläiset euromaat järkkyisivät.
Trichet luotsasi haukkana EKP:tä vuonna 2007 alkaneessa finanssikriisissä. Sen sijaan Kreikan velkakriisiä hän ilmeisesti pitkään vähätteli, vaikka varoitti ensi kerran jo 2004 eurojäseniä vesittämästä vajeista ja velanotosta sovittuja selkeitä linjauksia.
Kun Duisenberg oli vitsikäs, Trichet on henkinyt ulospäin vaiteliasta vastuuntuntoa. Siitä yksi - mediaa kiusannut - merkki on ollut se, että Trichet tuskin päästelee huuliltaan korkokokousten jälkeen muuta kuin mitä tiedotteeseenkin on kirjattu.
EKP on erityisesti varonut sitä, ettei se riippumattomana laitoksena puutu päivänpolitiikkaan. Siksi se katsoi vierestä, kun euromaat törsäsivät luottokortin varassa. Kunhan euro vain sinnitteli vahvana - jopa ylivahvana.
Ruotsin Riksbankin pääjohtaja Stefan Ingves on vasta ehdottanut, että keskuspankkiirien olisi puhuttava enemmän. Hänestä olisi oltava vähemmän huolissaan siitä, että sanoo liikaa, jos voi estää kriisejä ja tappioita. Esimerkiksi pankkien investointiriskit Baltiassa olisivat olleet ennakoitavissa, Ingves toteaa ja lupaa jatkossa puuttua havaittuihin velkariskeihin suoremmin sanoin.
Ehkä Mr. Eurostakin kuoriutuu kriisin myötä rohkeampi oraakkeli, sillä velkakriisi pakottaa pankkiireja ja poliitikkoja lähestymään toisiaan ja rakentamaan luottamusta uudestaan. Trichet onkin selittänyt viime aikoina yllättävän vuolaasti EKP:n toimia. Nyt on ihan ehdotonta puhua.