Keskustapuolueen puheenjohtaja, entinen pääministeri Mari Kiviniemi esittää tänään Kalevan haastattelussa, että euroalueen finanssikriisiin haettaisiin ratkaisua antamalla Euroopan keskuspankille mahdollisuus pyörittää setelikoneita nykyistä vinhemmin.
Oppositiopuolueen puheenjohtaja voi tehdä rajujakin avauksia, joista ei joudu kantamaan suoranaista vastuuta. Jos vastaavaa esittäisi pääministeri Jyrki Katainen (kok.), esitys nostaisi suuren kohun ja syytöksiä EKP:n itsenäisen aseman horjuttamisesta.
Olipa Kiviniemen esityksestä mitä mieltä tahansa, euroalueen finanssikriisi on saavuttanut niin pahat mittasuhteet, ettei ulospääsytietä etsittäessä pidä enää sulkea pois mitään vaihtoehtoja. Pöydälle pitää nostaa niin yhteiset velkakirjat, talouskurin tuntuva kiristäminen kuin setelirahoituskin.
EKP on monien mielestä enää ainoa jäljellä oleva uskottava toimija, joka voi sammuttaa finanssikriisin jo euroalueen kovaan ytimeen -- Saksaan, Hollantiin ja Suomeen -- ulottuvat lieskat. Myös näiden kolmen A:n maiden korkokäyrät sojottavat pahaenteisesti yläviistoon.
Jos EKP:n haluttaisiin rahoittavan euromaiden vajeita painamalla lisää rahaa, olisi muutettava sen nimenomaan kieltävää pankin perussopimusta. Lisäksi EKP:n lukko Saksa vastustaa keskuspankin käyttämistä kriisin rahapussina. Liittokansleri Angela Merkel pakotti torstaina Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn samalle kannalle.
Saksan vastahangan takana on historia. Weimarin tasavalta ajautui ensimmäisen maailmansodan jälkeen hyperinflaatioon, joka avasi tien natsien valtaannousulle. Kun euroalue perustettiin, nimenomaan Saksa halusi keskuspankista politiikan ulkopuolella olevan instituution, joka säätelisi korkotasoa ja vahtisi hintatasoa.
Kysymys kuitenkin kuuluu, onko EKP:n pakko ottaa pelastajan rooli. Korkotason nousu euroalueen ytimessäkin kertoo nimittäin siitä, että kansainväliset sijoittajat epäilevät yhä enemmän euroaluetta ja vetävät rahojaan turvaan sieltäkin eivätkä vain enää euroalueen heikoimmista lenkeistä.
Keskuspankin avainroolia korostaa sekin, että unionin poliittiset johtajat ovat eriseuraisia eivätkä saa isoja päätöksiä aikaan. Tästä tuorein merkki oli se, että Merkelin paineessa myös Sarkozy näytti punaista valoa komission esittämille yhteisille velkakirjoille.
Kaikki päätekijät ovat sentään yhtä mieltä tarpeesta kiristää euroalueen talouskuria. Viimeksi torstaina EKP:n johtokunnan jäsen Jose Manuel Gonzalez-Paramo hoputti euroaluetta ottamaan rohkeita askelia kohti talousunionia. Hän kuitenkin sanoi, etteivät "hallitukset voi odottaa EKP:n rahoittavan julkisia vajeita".
EKP on tehnyt finanssipalon aikana tukiostoja ja taannut näin, etteivät pahimmat kriisimaat ole uponneet ja että lainamarkkinat eivät ole menneet täysin tukkoon. Epäpoliittinen EKP sen sijaan myötävaikutti pääministeri Silvio Berlusconin kaatumiseen jättämällä ostamatta Italian velkapapereita ratkaisevina päivinä.