Euroopan keskuspankin EKP:n neuvosto on tänään koolla Frankfurtissa samalla asialla kuin viime kuukausina useasti: päättämässä euroalueen koroista.
Vielä viime vuoden heinäkuussa maisema näytti Frankfurtin tornitalosta katseltuna siltä, että euroaluetta uhkaa vaarallinen hintojen nousu. Sitä alettiin ampua alas korkoaseella. Keskeinen ohjauskorko nostettiin neljästä prosentista 4,25:een.
Tuon hätäisen päätöksen jälkeen taloustilanne Euroopassa on kääntynyt ylösalaisin. Talouskasvu on rojahtanut lähes kaikkialla miinusmerkkiseksi ja inflaation uhka kaikonnut tyystin. EKP havahtui tähän muutokseen hitaanpuoleisesti. Se taipui korkojen laskuun vasta lokakuussa.
Ajan riennon rajuutta kuvaa se, että sen jälkeen EKP on pudottanut korkoja jo kolmesti. Neljättä laskua odotetaan tänään, ja kokouksen alla arvuuteltiin lähinnä sitä, putoaako lukema 2,00:sta jo suoraan 1,00:aan. Jos lasku tulee, se siirtää osaltaan sivuun esteitä taloudellisen toimeliaisuuden viriämiseltä. Siinä samassa kevenee muun muassa suomalaisten asuntovelallisten taakka.
Kokonaisen prosenttiyksikönkään pudotus ei tässä tilanteessa olisi liikaa. Inflaation sijasta peikkoina ovat päinvastoin hintojen lasku, talouskasvun jähmettyminen useaksi vuodeksi ja jopa kokonaisten valtiontalouksien romahdus.
Etenkin Yhdysvaltain keskuspankkiin Federal Reserveen eli Fediin verrattuna Euroopan keskuspankin hidasliikkeisyys on herättänyt kummastelua. Fed pudotti korkonsa jo joulukuussa käytännössä nollaan. Jyrkimmän arvioin Frankfurtin päättäjien arvostelukyvystä esitti viime kuussa Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos, jonka mukaan Euroopan keskuspankin johdossa istuu joukko tolloja. Hän piti EKP:ta Euroopan taantuman hoidon suurimpana jarruna.
Pitkään EKP:n Frankfurtin pilvenpiirtäjä olikin kuin todellisuudesta irtautunut norsunluutorni. Muutaman viime kuukauden aikana pankki on kuitenkin osoittanut jopa jonkinlaista reaktioherkkyyttä. Silti edelleenkin kyse on kuin pakotetuista reaktioista, ei siitä, että EKP pyrkisi ottamaan aktiivisen otteen euroalueen talouskehityksen ohjauksessa.
EKP:llä on toki alun alkaenkin suppeampi rooli kuin Yhdysvaltain keskuspankilla. Fedin rooli on liittynyt muuhunkin kuin rahan hintaan. Eikä vallan määräkään aina ratkaise. Vielä äskettäin neroksi ylistetty Fedin entinen pääjohtaja Alan Greenspan on nyt kärkipäässä niillä listoilla, joille on nostettu tunarit globaalin talouskriisin takana.