Ekososiaalisen sivistyksen käsite on tullut hiljattain osaksi eri koulutusasteiden opetussuunnitelmien arvoperustoja. Monelle kasvatuksen parissa työskentelevälle käsite on kuitenkin edelleen vieras ja sen sisältö arvailujen varassa. Mistä sitten on kysymys, kun puhutaan ekososiaalisesta sivistyksestä ja miksi kestävän kehityksen käsite ei riitä sellaisenaan?
Ekososiaalinen sivistys ei ole korvaamassa kestävän kehityksen käsitettä vaan ohjaamassa sivistystehtävää tarkemmin ekologisten asioiden suuntaan. Kestävän kehityksen käsite on usein saanut kritiikkiä siitä, että se on helppo ottaa osaksi organisaatioiden strategioita, mutta ei kuitenkaan kovin helposti tule osaksi toiminnan käytänteitä tai muuta henkilöiden arvopohjaa.
Ekososiaalisessa sivistyksessä on kysymys sivistysprosessin ohjaamista ekososiaaliseen suuntaan. Ekososiaalisuus tarkoittaa ekologisten ja sosiaalisten asioiden ymmärtämistä erottamattomaksi kokonaisuudeksi. Ekologinen maailma ympärillämme on osa sosiaalista maailmaamme, halusimme tai emme.
Ekologiseen maailmaan kohdennetut teot heijastuvat meidän sosiaaliseen maailmaamme, eli toisin sanoen luonnon tila vaikuttaa myös meidän sosiaaliseen maailmaamme ja sitä kautta omaan hyvinvointiimme.
Ekososiaalisuus on systeemistä ajattelua, jossa haastetaan ihmistä ajattelemaan maailmaa holistisesti, kokonaisuuksien kautta. Emme voi enää tarkastella asioita erillisinä kappaleina kokonaisuudesta.
Kasvatuksen ammattilaisia haastetaan mukaan talkoisiin, jossa pyritään kasvattamaan lapsistamme sivistyneempiä ekologisten asioiden suhteen. Ekososiaalisen sivistyksen tuleminen osaksi opetussuunnitelmia on selkeä kannanotto siihen, että oppilaiden tulee kasvaa vapauden, vastuullisuuden, kohtuullisuuden ja ihmistenvälisyyden arvoihin, niin ekologisella, sosiaalisella kuin taloudellisella tasolla. Se haastaa meitä kyseenalaistamaan ihmiskeskeisen ajattelumme ja kääntämään huomiotamme luontokeskeisen ajattelun suuntaan.
Ekososiaalisessa sivistyksessä on myös kysymys siitä, että taloudelliset intressit nähdään alisteisina ekologisille ja sosiaalisille intresseille. Talous on näin ollen luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuva väline ekologisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tavoittelussa. Ekososiaalinen sivistys auttaa meitä kasvamaan empaattisemmiksi ja poispäin materialismista.
Maapallo asettaa rajat materiaaliselle kulutukselle, mutta sosiaalisten, henkisten ja kulttuurillisten asioiden kasvua rajoittaa vain mielikuvituksemme. Ekososiaalisessa sivistyksessä on kysymys ennen kaikkea siitä, että sivistysprosessin edetessä ihminen kyseenalaistaa vallitsevan todellisuuden ja tekee valintoja, jotka ovat ekologisessa ja sosiaalisessa mielessä merkityksellisiä.
Sivistymiselle asetetaan arvotettu suunta, joka on perusteltu näinä aikoina, jolloin ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on todellisuutta. Ekososiaalinen sivistys ohjaa meidät takaisin tiedostamaan ympäristömme ja paikkamme siinä luontokappaleena, näkemään oma luontomme.
Veli Matti Mathlin
kasvatustieteen maisteri
Raahe
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.