Ilahduttavan moni on mukana uudenlaisessa ympäristöliikkeessä, joka pyrkii ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Jokaisen ekokriisistä huolissaan olevan tulisikin jo olla luonnonsuojelija.
Trendikäs ”vihreys” ei riitä, vaan luonnonsuojelun edun tulee olla ykkösasia kaikessa päätöksenteossa. On siirryttävä haaleanvihreydestä syvävihreyteen. Norjalaisen Arne Næssin laatimien syväekologian periaatteiden mukaisesti meidän tulee tunnustaa kaiken elämän ja sen monimuotoisuuden itseisarvo sekä keskinäinen tasavertaisuus.
Moni tunnistaa elämänmuotomme kohtuuttomuuden ja vaatii muutosta esimerkiksi osallistumalla ilmastomielenosoituksiin tai äänestämällä politiikkaan nimellisiä luonnonsuojelijoita.
Suurin osa luonnonsuojelijoistakin näyttää kuitenkin pitävän itsepintaisesti kiinni renessanssin aikana kehittyneestä ihmisen saavutuksia ja mahdollisuuksia korostavasta humanismin ihanteesta. Ristiriita on ilmeinen: kuinka on mahdollista samanaikaisesti tehdä kaikkemme sekä luonnon että sitä tuhoavan ihmisen hyväksi?
Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu tuskin tuottaa merkittävää tulosta, jos pidämme kynsin hampain kiinni ylellisestä aineellisesta elintasostamme ja sallimme monikansallisten yritysten tehdä bisnestä sekä valtavan populaatiomme lisääntyä ja liikkua täysin vapaasti. Luonnonsuojelijoistakin valtaisa enemmistö ajattelee hyvin ihmiskeskeisesti asettamalla ihmisten ongelmat ja ”oikeudet” samalle viivalle luonnonsuojelun kanssa. Ajatusmaailma on vinoutunut.
Luonnonsuojelun tulisi olla kaikenkattavaa. Toimivia ratkaisumallejakin on: väestömäärän laskeminen yhden lapsen politiikalla kaikkialla maailmassa, raskaan teollisuuden ja suuryritysten toiminnan rajoittaminen lainsäädännöllisesti, muuttoliikkeen ja globalisaation hillitseminen, liikenteen tuntuva vähentäminen, luonnonsuojelualueiden moninkertaistaminen ynnä muuta. Talouskasvutavoitteista tulee luopua heti ja kulutus pitää supistaa ekologisesti kestäväksi.
Esteeksi nousee aina humanismin ihanne: kun yrität ehdottaa riittäviä ratkaisuja, vastaan tulee humanismia sarjatulena. ”Mutta kun ihmisoikeudet”, on hoettu vuosikymmeniä. Ihmisoikeuskysymyksillä on paikkansa, muttei niiden pidä mennä kaikkien muiden lajien oikeuksien ja luonnon monimuotoisuuden edelle. Esimerkiksi viihde-elektroniikka, lentomatkustaminen, vapaa liikkuvuus ja vapaa kuluttaminen eivät ole ihmisoikeuksia.
Nykyistä ihmisoikeuksien julistusta pitää päivittää ja sen rinnalle tulee luoda ihmisvelvollisuuksien julistus. Jatkossa ekologisesti kohtuullisen elämäntavan tulee olla moraalinen velvollisuutemme ja päämäärämme.
Ekokriisistä emme kosmeettisilla muutoksilla selviä, mullistamatta elämämme perusteita. Todellisen luonnonsuojelun keskiössä ei ole humanismi, vaan syväekologia.
Jari-Petteri Suutari
Oulu
Mikko Solja
Asikkala
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.