Tyynellä merellä sijaitsevalta Pääsiäissaarelta on pitkä matka kaikkialle. Lähin kiinteä maaperä löytyy Pitcairn-saarilta, noin 1 700 kilometriä lännessä. Idempänä sijaitsevalle Etelä-Amerikan mantereelle matkaa kertyy liki 4 000 kilometriä.
Pinta-alaltaan jotakuinkin Tampereen kokoinen saari, paikalliselta nimeltään Rapa Nui, sai ensimmäiset asukkaansa tiettävästi noin 400 jKr. Heidän otaksutaan tulleen kanooteilla Polynesiasta. Aikojen saatossa tuliperäiselle saarelle kehittyi kukoistava kulttuuri. Arkeologisten löytöjen valossa uskotaan, että saarelaisten sivilisaatiota leimasivat kehittynyt heimokulttuuri, järjestäytynyt hallinto sekä vahva uskonnollisuus. Merkkejä varhaisesta kirjoitustaidosta on myös löytynyt.
Saarella eli kohtalaisen kehittynyt maatalousyhteiskunta Maaperä oli hedelmällistä ja saarella kasvoi palmupuita.
Pääsiäissaarelaiset alkoivat jossain vaiheessa pystyttää tiettävästi esi-isien palvomisriitteihin ja heimosymboleiksi jättimäisiä, ihmispäätä esittäviä kivijärkäleitä, moai-patsaita. Moai-patsasbuumin oletetaan jatkuneen yli 300 vuotta. Kun ensimmäinen eurooppalainen, hollantilainen Jacob Roggeveen, saapui saarelle vuonna 1772, oli moai-päiden pystytys jo loppunut.
Asuntojen ja veneiden rakentaminen sekä moai-patsaiden kuljetus ja pystyttäminen verottivat saaren puustoa. Saarelaisten ahneus miellyttää esi-isiä ja kasvavan väestön rakennustarpeiden tyydyttäminen aiheutti sen, että eräänä päivänä saarelaiset kaatoivat viimeisen puunsa.
Eurooppalaisten tullessa saaren kasvillisuus oli jo tuhottu. Maaperä oli eroosion seurauksena köyhä, maanviljelys tuotti satoa enää vain pienen populaation tarpeisiin. Vehreistä metsistä on tänäkin päivänä vain muistona satoja kivipäitä, joiden saarelaiset väittävät vieläkin kävelleen itse paikoilleen ilman inhimillistä apua.