Liittokierroksen päänavauksen ja ensimmäisten uusien työehtosopimusten pitäisi valmistua vielä ennen juhannusta. Tavoite on kova, mutta nyt mitataankin hajautettua neuvottelumallia innolla ajaneiden EK:n jäsenliittojen kyvyt hoitaa itse omat asiansa.
Pitkät tulopolitiikan kaudet purkautuvat aina liittokierrokseen. Niin kävi nytkin. Uusi hallitus oli hädin tuskin ehditty muodostaa, kun Teknologiateollisuus ilmoitti jo haluavansa sopia työehdoista suoraan ammattiliittojen kanssa.
Ilmoitus avasi padon, kun myös Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) otti saman kannan ja monet ammattiliitotkin näkivät tilaisuutensa tulleen. Eräät ammattiliittojen johtajat pystyivät vain vaivoin pidättelemään itseään, etteivät olisi hihkuneet ilosta päästyään irti keskusjärjestöjen kahleesta. Nyt on heidän ja EK:n suuri tilaisuus näyttää kyntensä, mutta myös osaamisensa.
Näyttöpaine on erityisen suuri elinkeinoelämän edunvalvontapalatsissa Helsingin Etelärannassa, jossa on pitkään pyristelty irti keskitetyn tulopolitiikan kahleista vedoten yritysten toimintaympäristön muutoksiin. EK valmisteli viime vuonna Sanoma-WSOY:n toimitusjohtajan Hannu Syrjäsen johdolla työmarkkinapoliittisen linjamuistion, jonka kantava ajatus on muokata työlait ja työehtosopimukset kilpailua ja työllisyyttä tukeviksi.
EK:n mielestä suurimmat haasteet kohdistuvat palkkaratkaisujen tasoon ja rakenteeseen. Palkankorotuksia mitoitettaessa olisi otettava huomioon myös yritysten väliset tuottavuuserot. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että korotustason pitäisi vaihdella aloittain ja jopa yrityksittäin. Linjaus on vastoin kaikkia solidaarisen palkkapolitiikan oppeja ja kulttuuria, jota ammattiyhdistysliikkeessä on vaalittu.
Pitkät tupot ovat olleet kustannuskehityksen hallinnan kannalta Suomen rahaliittokaudella suhteellisen onnistuneita ajanjaksoja, mutta niihin liittyy myös varjopuolia, muun muassa se, etteivät eri alat pysty kehittämään työehtosopimustensa sisältöä tupojen aikana niin kuin niiden pitäisi ja niin kuin työnantajat haluaisivat tehdä.
Nyt tuota rajoitetta ei ole. Pöytä on puhdas. Työnantajille ja ammattiliitoille on avautunut ainutlaatuinen mahdollisuus muokata työehtosopimuksiaan ajan vaatimusten mukaisiksi. Asiaan liittyy kuitenkin yksi iso mutta: käytännön työmarkkinakulttuuri. Jo nyt on nähtävissä, että ammattiliittojen aktiiveja ja johtoa kiihottavat ennen muuta palkankorotukset, kun yrityksillä menee hyvin. Sopimusten sisällön modernisointi ja painopisteen siirto kohti yritystasoa herättää lähinnä haukotuksia ja vastustushalua.
Eräs liittojohtaja, jonka oma sopimus ei ole edes nyt katkoilla, on väläyttänyt julkisesti 4--6 prosentin korotustasoa. Ammattiliittojen sisäisissä tilaisuuksissa on unelmoitu jopa kymmenen prosentin vaatimuksista. Sampo-pankille sovittiin juuri 3,6 prosentin yleiskorotus kesäkuun alusta. Syksyllä pankkilaisille tulee prosentin lisä vaativuusluokitteluun.
Liittokierroksesta uhkaa tulla kallis, kun pohjalla on vielä yhden prosentin suuruinen "palkkaperintö" viime vuodelta. Tupojen maltillinen korotustaso näyttää jo nyt menetetyltä. Ilmanko Etelärannan korkein johto ryhtyi rummuttamaan torstaina kevätkokouksessaan maltin puolesta.
Samanlaisen hillintäviestin lähetti maailmalle myös puheenjohtaja Lauri Ihalainen SAK:n valtuustosta perjantaina. Huoli kustannuksista näyttää yhdistävän nyt keskusjärjestömiehiä molemmin puolin Helsingin Pitkääsiltaa.
Puheenjohtaja Antti Herlin yllätti torstaina toteamalla, että EK on valmis jatkamaan ay-liikkeen kanssa keskusteluja luottamusmiehen aseman vahvistamisesta. Kyseessä on selvä linjanmuutos, sillä järjestön kellokkaat ovat kritisoineet vuosia luottamusmiesten asemaa ja vastustaneet vaatimuksia sen vahvistamisesta. Nyt se näyttääkin käyvän päinsä, mutta vain sillä ehdolla, että luottamusmiesten rooli ja vastuu määritellään uudelleen muun muassa työrauhan takaajana. Heille kaavaillaan myös jonkinlaista roolia yritysjohdon tukena.
EK ja sen jäsenliitot saivat haluamansa liittokierroksen ja voittivat ensimmäisen erän. Seuraavaksi niiden pitäisi voittaa myös toinen erä eli saada sopimuspää auki kohtuullisella kustannustasolla. Se on mahdollista vielä ennen juhannusta, sillä muun muassa Metalliliitto on jo valmiusasemissa.
Päänavauksen jälkeen otellaan vielä ratkaiseva kolmas erä. Sen aikana koko työmarkkinakenttä pitäisi puristaa samaan linjaan. Jos se onnistuu ja jos myös sopimuksia modernisoidaan, vasta silloin Eteläranta voi laskea voiton tililleen liittokierroksesta.
Sitä ennen edessä on kuitenkin kaamea vääntö, ja Etelärannan edunvalvojat voivat löytää itsensä myös kanveesista. Niin käy, jos kustannustaso karkaa käsistä, ajaudutaan lakkoihin eikä sopimuskulttuurissakaan tapahdu liikahduksia. Silloin heillekin voi tulla tupoja ikävä.
***
Oulun Toppilansaaressa sijaitsevan Hannalan huvilan kunnostusta on voitu jo esitellä lehdissä kaupunkilaisille. Komealta näyttää. Kauppaneuvos J.W. Snellmanin rakennuttaman huvilan kauneutta ihastellessa on vaikea tajuta, että talon kohtaloa palloteltiin vielä muutama vuosi sitten. Kunnostus maksaa, mutta rahalle saadaan myös kunnon vastine.