Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ilmoitusta irrottautua lopullisesti keskitetyistä työmarkkinasopimuksista ei voi pitää kovin suurena yllätyksenä. Onhan työnantajajärjestö puhunut tästä jo kymmenkunta vuotta ja kerran vetäytynytkin neuvotteluista, tosin palaten seuraavalla kierroksella takaisin keskitetyn tielle.
Tällä kertaa EK lisää aikomuksensa uskottavuutta muuttamalla sääntöjään. Muutoksen jälkeen se ei voi enää olla neuvotteluosapuoli. Palkansaajakeskusjärjestöissä EK:n ilmoitusta on kommentoitu lähinnä toteamalla, ettei kannattaisi jättää pois mitään sopimisen muotoa.
Irrottautuminen keskitetystä sopimisesta tulee siinä mielessä mielenkiintoiseen aikaan, että EK käy parhaillaan muiden työmarkkinajärjestöjen kanssa neuvotteluja vaihtoehdosta hallituksen pakkolaeille. Tämän kierroksen järjestö lupaa vielä katsoa loppuun.
Jos työmarkkinajärjestöt onnistuvat rakentamaan yhteisen vaihtoehdon, EK:n irrottautuminen keskitetystä tulee testaukseen ensimmäisen kerran vasta joskus vuonna 2018. Siihen mennessä voi tapahtua mitä tahansa ja mielet muuttua moneen kertaan.
Keskitetystä luopumisella EK pyrkii tavoitteeseensa siirtää työehtosopimusneuvottelut liittotasolle ja kasvavassa määrin työpaikoille. Tälle on perustelunsa: joillakin aloilla ja työpaikoilla on toisia paremmat edellytykset maksaa enemmän kuin toisilla. Mallia haetaan pitkälti Ruotsista, jossa näin on toimittu jo pidemmän aikaa ja jossa vientialat määrittävät palkkalinjan.
Keskitettyjen ratkaisujen ongelmana on pidetty sitä palkansaajien kannalta edullista asiaa, että ne ovat taanneet samansuuruiset palkankorotukset kaikille huolimatta siitä, mikä kunkin alan maksukyky on. Toisaalta keskitetysti on onnistuttu usein taittamaan hurjimmat palkkavaatimukset sekä mahdollistamaan jonkintasoiset korotukset jokaiselle.
Vaikka elinkeinoelämä pitää Suomea edelleen varsin lakkoherkkänä maana, keskitettyjen sopimusten ansiosta lakkointoa on kyetty hillitsemään merkittävästi. Vaara on, että liittokohtaisen sopimisen tie avaa hanat palkkasaalistukselle, jossa ei kaihdeta keinoja eikä piitata yhteiskunnan kokonaisedusta.
Palkoista sopiminen liittotasolla ei välttämättä ole yhtään sen edullisempi työnantajille kuin keskitetyt sopimukset. Tuoreet kokemukset viime vuosilta vahvistavat sen. Parhaillaan elinkeinoelämä kipuilee juuri tällaisten sopimusten seurauksista.
Lakkoherkkänä tunnetun Auto- ja kuljetusalan liiton AKT:n reaktio EK:n ilmoitukseen kielii siitä, mitä liittokohtaisella tiellä saattaa tulla eteen. AKT ilmoitti jäävänsä heti pois vireillä olevista neuvotteluista sekä siirtävänsä tähtäimen seuraavaan liittokierrokseen.
EK:n toimet ovat viesti työmarkkinakentän kriisistä. Aikaisemmin vahvuutena pidetty sopimisen kulttuuri on tullut tiensä päähän.
Yhteinen sopiminen vaatii yhteistä tahtoa, ja sitä on nyt liian vähän. Tämä on vaarassa johtaa vastakkainasetteluun, josta kärsivät kaikki.