Työmarkkinajärjestöt pääsivät vuosi sitten hallituksen avulla sopimukseen kaksivuotisesta työmarkkinaratkaisusta, jota kutsutaan raamisopimukseksi.
Neuvottelutulos oli tuskan takana. Sitä auttoi hallituksen neuvotteluihin tuoma kannanotto, että työntekijä voi osallistua vuosittain kolmen päivän pituiseen koulutukseen, ja vastaavasti työnantajaa hyvitetään tästä verohelpotuksilla.
Koulutusvapaan käytännön toteuttamisesta piti sopia kevään aikana. Työnantajia edustava
Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on vierastanut koko hanketta, ja se on heijastunut jatkoneuvotteluihin. Nyt EK on ilmoittanut, ettei asiasta neuvotella enää eikä kannanoton mukaisia koulutusvapaita tule.
Lyömällä jarrut neuvotteluille EK ottaa kovan riskin, joka kantaa kauas. Se tulee EK:n eteen viimeistään siinä vaiheessa, kun yritetään sopia seuraavista työehtoratkaisuista vuoden kuluttua.
Koulutussopimuksesta kieltäytyminen ei ainakaan helpota tulevien ratkaisujen tekoa.
Suomalaisia työmarkkinoita pidettiin menneinä vuosikymmeniä malliesimerkkinä siitä, kuinka sopimusyhteiskunta toimii. Työnantaja- ja työntekijäpuolen sekä maan hallituksen sopimuksin kyettiin turvaamaan työrauha ja sen myötä ennustettavuus työmarkkinoilla.
Nyt rauha järkkyy tilanteessa, jossa yhteistä sopimista tarvittaisiin kovasti. Talouselämä on vaikeuksissa rakennemuutoksen ja samaan aikaan vaivaavan suhdannetaantuman vuoksi.
Raamisopimuksessa eri osapuolet ilmaisivat tahtonsa lisätä luottamusta ja yhteisiin etuihin perustuvaa yhteistyötä sekä poistaa eri tasoilla vaivaavia luottamusongelmia.
Tosiasiassa on käynyt päinvastoin. Tästä kouriintuntuva esimerkki on juuri se, ettei koulutusvapaasta ole päästy alkua pidemmälle ja että koko hanke on kaatumassa.
Oikeanlainen, ei mikä tahansa koulutus on kuitenkin se, johon tässä rakennemuutostilanteessa on viisasta investoida. Se on sijoitus tulevaisuuteen. Koko ajan puhutaan myös siitä, että ihmisten on jaksettava työssä pidempään. Yli 55-vuotiaiden kohdalla koulutuspäiviä ajateltiin käytettävän juuri työkyvyn parantamiseen.
Omituista tässä on se, ettei EK suostu enää edes neuvottelemaan. Hallitus lupautui antamaan verohelpotuksia koulutuksen toteuttamiseksi, joten kysymys ei ole rahasta. EK:n jarrutus vahvistaa sen, että järjestön sisällä on kovaa ristivetoa, joka ilmeni jo raamisopimuksesta neuvoteltaessa.
Osa patruunoista – teknologiateollisuus etunenässä – haluaisi haudata koko työmarkkinakenttää koskettavat keskitetyt sopimukset ja siirtyä liitto- ja mieluummin vielä työpaikkakohtaiseen sopimiseen. Jos epäluottamusta työmarkkinakentässä ei saada hälvennetyksi, palkansaajapuolelta tuskin löytyy tahtoa liitto- saati työpaikkakohtaiseen sopimiseen.
Pahimmillaan työmarkkinoilla ajaudutaan vastakkainasetteluun, josta ei hyödy kukaan. Siitä ei ole apua sen paremmin työelämän uudistamisessa kuin kilpailukyvyn parantamisessakaan.