Valtaosaa suomalaislapsista imetetään alle suosituksen, tiedotti Terveyden ja hyvinvoinnin laitos hiljattain.
Suositus kehottaa antamaan vauvoille ravinnoksi pelkkää äidinmaitoa puolen vuoden ikään ja jatkamaan osittaista imetystä lisäruuan ohella yhden vuoden ikään saakka.
THL:n tuore selvitys osoittaa, että alle kuukauden ikäisistä lapsista 92 prosenttia saa äidinmaitoa, mutta täysimetettyjä on alle puolet eli 47 prosenttia.
Puolivuotiaista lapsista yli puolet eli 58 prosenttia saa äidinmaitoa ja vuoden ikäisistäkin lapsista vielä kolmannes.
Alle neljän kuukauden ikäisten täysimetys ja pitkä imetys ovat yleistyneet Suomessa, eli yhä useampi äiti imettää kuten viranomaiset toivovat.
Väestöryhmien väliset erot imetyksessä ovat silti suuret, huomauttaa THL.
Nuoret, vähän koulutetut ja tupakoivat äidit imettävät lapsiaan lyhyemmän ajan kuin vanhemmat, korkeasti koulutetut ja tupakoimattomat.
Myös yksinhuoltajaäitien imetys jää lyhyemmäksi kuin ydinperheiden äitien. ”Imetys oli harvinaisempaa niillä lapsilla, joiden isä ei asunut lapsen kanssa”, THL kertoo.
Suomessa pyritään edistämään imetystä, sillä imetys on tutkitusti hyväksi sekä lapsen että äidin terveydelle.
Silti myös THL:n kannattaa muistaa, että kaikki eivät syys
tä tai toisesta pysty imettämään.
Kun imetys sujuu ongelmitta, valtaosa äideistä varmasti imettääkin. Kukapa ei tarjoaisi lapselleen parasta mahdollista ravintoa.
Käytännössä asiat eivät aina suju niin kuin oppikirjoissa. Yrityksestä huolimatta imetys ei aina lähde käyntiin toivotusti tai se keskeytyy aikaisemmin kuin äiti suunnitteli.
Eräskin äiti aikoi täysimettää lastaan puolivuotiaaksi, mutta vaikean synnytyksen jälkeen maito ei noussut.
Äiti pumppasi maitoa yökaudet, mutta vauvalle riitti vain pieniä pisaroita. Hän ei luovuttanut, sillä hän oli lukenut, ettei sellaista äitiä olekaan, jonka maito ei riittäisi. Paineet imetyksen onnistumiseen ovat kovat.
Rintapumpun jumputus tasaisin väliajoin kellon ympäri rytmitti hänen päivänsä. Kovasta työstä huolimatta toivottua tulosta ei tullut.
Kun vauva tuntui kaiken lisäksi vain nukkuvan, vanhemmat veivät hänet lääkäriin. Onneksi veivät, sillä vauva oli kuivunut ravinnon puutteesta. Lastenlääkärit määräsivät käyttöön korvikkeet ja vauva virkosi.
Tämä tapaus ei ole ainutlaatuinen. THL:n selvityksen mukaan imetyksen päättyminen johtuu neljän kuukauden ikään saakka pääasiassa maidon erittymiseen liittyvistä ongelmista.
Kun imetys epäonnistuu, moni kokee stressiä, syyllisyyttä ja pelkoa leimautumisesta huonoksi äidiksi. Yhteiskuntamme ei ole armollinen niille, jotka eivät pysty imettämään.
Tukea ei heru myöskään vauvaperheiden vertaistukiryhmistä netistä. Niissä ”lynkataan” porukalla äidit, jotka kertovat imetyksen vaikeuksista. Maitoa kun kuulemma tulee kaikilla, kun vain haluaa ja yrittää.
Kuinkahan yleinen syy imetyksen epäonnistuminen on raskauden jälkeiseen masennukseen?
Imetystä tuetaan, mutta kuka tukisi niitä, jotka joutuvat lopettamaan imetyksen vastoin tahtoaan jo alkumetreillä?
Vaikka ihannetilanteessa äidinmaito on vauvan parasta ravintoa, joskus on lapsenkin etu turvautua korvikkeisiin. Pääasia kai on, että lapsi ylipäätään saa ruokaa. Vai onko?
Suomalaiset lastenlääkärit ovat todenneet, ettei kaikkien äitien rintamaito riitä turvaamaan tervettä kasvua puolen vuoden ikään saakka.
Terveysfanaattisuus ei ole hyväksi terveydelle, ei edes silloin, kun on kyse imetyksestä. Imetys ei myöskään ole hyvän äitiyden mitta, vaan tässäkin asiassa saisi käyttää maalaisjärkeä.