Muutamat viime kuukaudet vapaaherruuteen totutellut Kemin kirkkoherra Pertti Telkki vakuuttaa olevansa tyytyväinen mies. Kiireettömyys on luksusta, virka ei paina harteilla, on aikaa nautiskella, katsella ja kuljailla, aloitella pitkien matkojen kuntoharjoittelua. Eläkeläisten harrastuspiirit eivät vielä houkuttele.
Tänään sunnuntaina Telkki, 64, pitää lähtösaarnansa Kemin kirkossa. Toukokuun ensimmäisenä alkavat viralliset eläkepäivät. Telkki ei lähde ovia paukutellen. Mitään ei ole jäänyt hampaankoloon. Ei mihinkään suuntaan, ei ketään kohtaan.
On hyvä aika lähteä. Seurakunta on taloudellisesti tasapainossa, ja 100-vuotishistoria saatu painoon.
Viimeisessä saarnassaankin kirkkoherrana hän puhuu armosta, armollisuudesta, yhteisöllisyydestä ja kyselee suuryritysten yhteiskuntavastuun perään. Pertti-pappi on pienten sielujen puolella.
Telkki on lopulta perinteinen evankeliumin julistaja, vaikka onkin tehnyt työtään tavallista persoonallisemmalla nuotilla, rapsakoin ja värikkäin ottein, ihmisten ja julkisuuden parissa viihtyen. Lööppijournalismi löysi miehen jo varhain, mutta Telkillä ei ole pahaa sanaa sanottavana edes mediasta. Hän on mediaan tyytyväinen ja media häneen.
"Työni menetelmät ovat kenties olleet rajoja rikkovia ja rajujakin", hän tunnustaa. Sehän ei ole uutinen, jos kirkko puolustaa hyvää ja vastustaa pahaa. Mutta jos kirkon työntekijä ylittää totuttuja aitoja, saavat uutisnenät vainun.
"Mestarimme ylitti kaikkia rajoja. Hän ei toki tehnyt sopimattomia, mutta ei suostunut jonkun viiteryhmän vankkurien vetäjäksi. Hän näytti viihtyvän siellä, missä oli hyvää laulua, hyvää viiniä ja huonoja naisia. Seurakunnan työntekijänkin työkenttänä on koko elämä, eikä siinä ole rajoja."
Vanhoillislestadiolaisuudesta pystykorvaluterilaisuuteen kasvanut Telkki on 14 vuoden kirkkoherruutensa aikana noudattanut omaa ohjettaan; jalkautunut kansan pariin, rikkonut kehyksiä ja toteuttanut hulvattomasti persoonallisuuttaan. Hän on kiitollinen Kemille ja kemiläisille, jotka eivät ole heittäneet häntä tästä syystä tien oheen.
Ristiriitojakin herättänyt kirkkoherra on toimituksilla mitaten ollut ylivoimaisen suosittu sielunpaimen. Seurakunnassa on ollut pinnanalaista kuohuntaa, mutta napina ei ole roihahtanut avoimeksi kapinaksi. Tuomiokapitulissakin kirkkoherran tekemisiä on setvitty, mutta rangaistuksia ei ole kertynyt.
"Päinvastoin, tuomiokapituli on siunannut minunkin työni."
Neljänkymmenen pappisvuoden ja monen kiirastulen jälkeen Telkki ei katso katuen taaksepäin.
"Olisin voinut toimia pappina vieläkin railakkaammin, rajoja rikkovammin ja ihmiskasvoisemmin. Papilla ei voi olla tabualueita. Surullistahan se olisi, jos eläkkeellä pitäisi muistella harmaan kalvakkaa pappisuraa. Nyt on eletty elämän makuinen elämä."
Mutta muistelusten ja kiikkustuolin aika ei ole vielä kohtsilläänkään. Timmissä kunnossa olevalla Telkillä on muita suunnitelmia. Muun muassa maratonille olisi pudotettava muutamia, vyötärölle kertyneitä kiloja. Ja toimituksia riittää eläkepäivilläkin. Ihmisten parissa viihtyvää miestä kiinnostaa erityisesti turistityö, mutta politiikasta hän aikoo pitää näppinsä irti.
Telkki ei lähde nimeämään suosikkikandidaattia seuraajakseen, mutta soisi, ettei tuleva kirkkoherra linnoittautuisi norsunluutorniin, vaan jalkautuisi keskustelemaan ja toimisi ennakkoluulottomasti yhdistävänä tekijänä.
"Kemi on Lapin ainoa teollisuuskaupunki, jonka väestöllä on suurelta osin työkansan aatteellinen tausta. Seurakunnallakin on tavallista haasteellisemmat tehtävät."