Eino Leinon elä­män­kaa­ren lop­pu­näy­tös – draa­ma­kon­ser­tis­sa kuul­laan 22 Risto Vä­hä­sar­jan sä­vel­tä­mää runoa

Eino Leino (Martti Niskanen) ja L. Onerva (Katri Kantola) ihastelevat Rooman maisemia. Pariskunnan vihkimättöminä tehty matka oli aikansa skandaali.

Kuva: Seppo Kämäräinen

Runoilijasta kertovan draamakonserttitrilogian päätösosa saa ensi-iltansa torstaina.

Runoilija Eino Leinon elämästä kertova draamakonserttisarja saa päätöksensä, kun kolmas osa Eino Leino jumalien keinussa nähdään torstaina ensi-illassa Paltaniemellä.

Trilogian päätösjakso punoutuu taiteilijan henkilökohtaisiin vaiheisiin, alkaen ylioppilaskeväästä 1895, kiitäen halki hänen väkevimmän luomiskautensa sekä voimakkaimmat vastoinkäymisensä, ja päättyen lopulta kohtalokkaaseen kuolinhetkeen.

Draamakonsertin säveltäjä, esityksen säestäjä Risto Vähäsarja luonnehtii Leinoa monisyiseksi tulkitsijaksi ja muistuttaa, että kynäniekan mittavaan teoskavalkadiin sisältyi lyriikan lisäksi lukuisia lehtiartikkeleita ja proosaa.

– Vaikka usein niin ajatellaan, Leino ei suinkaan ollut pelkästään herkistelijä tai taipuvainen ainoastaan synkkyyteen. Tässä draamakonsertissa käsitellään riemua ja juhlantuntua sekä rohkeitakin aiheita pateettisten suvantojen ohella. Ei ole vain yhdenlaista Leinoa.

Konsertissa esitetään 22 Vähäsarjan säveltämää runoa, joista 13 on aikaisemmin kuulemattomia. Vaikka Vähäsarjan mukaan lähes 200 säveltäjää on jo tunnelmoinut Leinon tuttuja teoksia, hän arkailemattomasti nimeää uudelleen säveltämänsä neliääniset versiot Elegiastaja Nocturnestaomiksi suosikeikseen konsertissa niiden tuoreen näkökulman vuoksi.

Esityksessä kuullaan lisäksi muun muassa vähemmän tunnettu, elämänmakuinen ihmissuhdekuvaus Loukatut, jonka Vähäsarja sävelsi alkujaan jo 1970-luvulla, sekä eräs rakastaja L. Onervan runo.

– Leinon sanottiin olevan parempi etärakastaja – lempi kyllä kirjeillään, mutta siihen se sitten jäi, naurahtaa draamakonsertin käsikirjoittaja, opettaja ja kirjailija Seppo Kämäräinen.

Kämäräinen kertoo, että nimikkoruno Jumalien keinu on Leinon elämäkerrallinen tilitys, joka kuvastaa kirjoittajansa toistuvia kausia vaihdellen melankolisesta maailmantuskasta hilpeään nautiskeluun.

Leino esimerkiksi leimattiin valkoisen Suomen runoilijaksi, mutta kun itsenäistymisen hinta alkoi selvitä, ja laillisuuden taakse naamioidut vangitsemiset ja teloitukset tulivat ilmi, hän alkoi kynäillä pasifistisia, ihmisyyttä puolustavia runoelmia. Yksi näistä, Punavankien puolesta, esitetään myös konsertissa.

Kämäräisen mukaan Leino on aina ajankohtainen, ja kaikessa värikkyydessäänkin hyvin inhimillinen hahmo.

– Jos hän eläisi tänä päivänä, nykyinen iltapäivälehdistö olisi kertomassa Eino-pojan tempauksista tämän tästä, Kämäräinen luonnehtii.

Käsikirjoituksen asiantuntijalähteenä on toiminut Kainuun Eino Leino -seuran puheenjohtaja Esko Piippo.