Kännyköiden kuoristaan tunnettu Eimo Oyj:n hyppy Pohjanmaalle näyttää jäävän pikapyrähdykseksi.
Eimo osti elokuun lopulla kempeleläiseltä Polar Electrolta ruiskupuristusliiketoiminnan. Kaksi kuukautta myöhemmin, lokakuun lopussa Eimo on sulkemassa Kempeleen tehdastaan. Lakkauttamisneuvottelut ovat parhaillaan menossa tehtaan noin 20 työntekijän kanssa.
Työntekijöille on tarjottu töitä Eimon muilla tehtailla, jotka sijaitsevat Etelä-Suomessa.
"Me ostimme Kempeleeltä ensisijaisesti asiakkuuden eli liiketoiminnan ja toivottavasti myös ihmisten työvoimaa. Tehdasta me emme ostaneet", painottaa Eimon hallituksen puheenjohtaja Jalo Paananen.
Paananen perustelee Kempeleen tehtaan lopettamista pienuudella. "Niin pienessä yksikössä on vaikea hallita kaikkia tekniikoita. Tuki Eimon työkaluvalmistuksesta ja laadunohjauksesta on kaukana. Teknisesti erittäin vaativia tuotteita on vaikea valmistaa niin pienessä yksikössä. Jos tuotanto olisi yksinkertaisempaa, niin silloin se voisi jatkuakin, mutta silloin se ei olisi kiinnostanut Eimoa."
Eimo haluaa laajentaa valmistustaan uusiin tuotteisiin ja siksi se on kiinnostunut Polar Electron sykemittarituotannosta, jossa tarvitaan myös muoviosia. Sekä Eimolla että Polar Electrolla on esimerkiksi Kiinan Shenzhenissä omat tehtaat, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan.
Mobiilibisnekseen
menee 80 prosenttia
Eimon liikevaihdosta noin 80 prosenttia menee mobiilibisnekseen eli kännykkäteollisuudelle eri puolilla maailmaa. Nokia on Eimon suurin yksittäinen asiakas, mutta Paananen ei suostu kertomaan, kuinka paljon tuotannosta myydään pelkästään Nokialle.
"Nokialle menee paljon, mutta se ei suinkaan ole ainoa asiakkaamme. Sony-Ericsson on myös merkittävä asiakkaamme. Muita asiakkaitamme ovat muun muassa Motorola, Philips ja Alcatel", kertoo Paananen.
Korealainen Samsung, joka on noussut maailman toiseksi suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi, ei ole vielä Eimon asiakas. Paananen tietää, että myös Samsung ostaa kännyköidensä kuoret ulkoa.
Paananen myöntää, että markkinatilanne on tällä hetkellä vaikea. "Myyntiä on vaikea nostaa, jos kännykkämyynti takkuaa. Toisaalta menestymättömyys on heikkoutta, sillä heikkoinakin aikoina toiset yritykset kasvavat. Jos ala kuitenkin kasvaa, niin helpompihan silloin on kaikkien toimia."
Eimon kovimpia kilpailijoita on toinen suomalainen kännykänkuorien valmistaja Perlos, joka on alallaan maailman ykkönen.
Eikö kahden suomalaisen kannattaisi laittaa hynttyyt yhteen?
"Ei ole ollut puhetta. Yhdistymisestä ei olisi mitään hyötyä, sillä asiakkaamme hankkisivat varmaan toisen tai kolmannen toimittajan tilalle. Erillään Eimo ja Perlos saavat enemmän asiakkaita kuin yhdessä", muotoilee Paananen.
Hän muistuttaa, että siitä huolimatta ala varmasti jatkossakin järjestelee toimintojaan, fuusioituu ja verkottuu.
Paanasen mukaan yhtiöiden suurin ero on siinä, että Eimo on kasvanut yritysostojen kautta ja Perlos on kasvanut erittäin mittavilla investoinneilla alan nousuvuosina.
Paananen vakuuttaa, että yritysostojen tie on Eimossa kuljettu nyt loppuun. "Eimon maantieteellinen kattavuusprojekti on viety nyt loppuun. Me toimimme neljällä mantereella ja seitsemässä maassa."
Eimo hankki Yhdysvalloista pari vuotta sitten Triple S. Plastics -yhtiön, joka tekee kännykänkuoria Pohjois-Amerikan markkinoille. Triple S edustaa lähes puolta Eimon liikevaihdosta. Kauppa oli Eimolle suuri harppaus, mutta se näyttää onnistuneen.
"Jos asiakas on on Yhdysvalloissa, niin alihankkijankin pitää olla siellä. Euroopasta ei viedä kapuloita Amerikkaan. Triple S:n ostaminen oli Eimolle ainoa vaihtoehto laajentua uudella mantereella", korostaa Paananen.
Euroopan ahneus
tuhosi alan kasvun
Paananen uskoo vakaasti, että matkaviestinnän kolmas sukupolvi eli umts tulee. Hän on vihainen manner-Euroopan isoille valtiolle, jotka rahastivat satoja miljardeja umts-luvista.
"Eurooppa ei ahneuksissaan pystynyt pitämään kiinni saavuttamastaan etumatkasta televiestinnässä, vaan rahasti operaattorit kuiviin."
Paanasen mukaan tilanteesta ei kärsi ainoastaan Saksa, joka hyötyi umts-huutokaupoista eniten, vaan koko maanosa, jolla on nyt hyvin vähän varoja televiestinnän kehitystyöhön ja investointeihin.
"Suomen rahkeet eivät riittäneet estämään tyhmyyttä. Lopultahan asiakkaat maksavat nekin lisenssit aikojen kuluessa."
Paananen arvioi, että kamerakännykät tuovat markkinoille uutta vipinää, josta erityisesti Nokia hyötyy.
"Kamera on pian kännyköissä aivan normaali lisäominaisuus, käyttipä sitä tai ei. Aikoinaan uskottiin, että analoginen nmt-kännykkä riittää, mutta sitten tuli gsm ja nyt se on kaikilla. Kehitys menee aina eteenpäin. Se valmistaja, jolla on kehitysresursseja ja kyky käyttää niitä, ratkaisee alan kehityksen suunnan. Kännykkävalmistajien joukossa Nokia on selvä suunnannäyttäjä."
Paananen kuitenkin muistuttaa, että suurin keksintö on ollut sähke: tieto pystyttiin siirtämään muutamassa minuutissa vastaanottajalle toiselle puolelle maailmaa.
Terästehtaalta
kännykkäbisnekseen
Jalo Paananen aloitti työnsä terästehdas Ovakon myyntimiehenä. Hän perusti 1965 Lahteen betoniliitososia valmistavan Teräspeikko Oy:n. Vuonna 1985 Paanasten perhe osti Eimo Ky:n enemmistön.
Eimo on alunperin Unto Eilamon vuonna 1957 perustama nappitehdas. Lahdessa oli vielä 1950-luvulla paljon paitatehtaita, jotka tarvitsivat nappeja. Tuotanto kuitenkin laajeni nopeasti eri teollisuudenalojen tarvitsemiin muoviosiin.
Televiestinnän kovina kasvuvuosina 1990-luvun lopulla Paanaset siirsivät tuotannon painopisteen kännykänkuoriin eli tarkkuusmuoviosien valmistukseen kuten yhtiö itse sanoo.
Eimo listautui vuonna 1999 Helsingin pörssiin. Paanasten perhe tienasi listautumismyynnissä 300 miljoonaa markkaa. Tällä hetkellä Paanaset omistavat noin 25 prosenttia Eimon osakkeista ja äänivallasta.
Loppusyksystä 2002 Eimo käy läpi tiukkaa laihdutuskuuria. Toiminnan tehostamisella yhtiö pyrkii yli kymmenen miljoonan euron vuotuisiin säästöihin. Se tarkoittaa, että henkilökunnan määrää on pitänyt pudottaa noin 200 hengellä ilman, että tuotanto merkittävästi alentuu.
Eimon toimitusjohtaja Heikki Marttinen lähti yllättäen omille teilleen Eimosta lokakuun lopussa. Marttinen tuli Eimoon Fortumin konsernijohtajan paikalta. Marttinen ehti johtaa Fortumia parisen vuotta, mutta sai potkut. Eimoa hän ehti johtaa noin 2,5 vuotta.
Paananen kiistää, että Marttiselle olisi annettu potkut. "Hän (Marttinen) pyysi itse vapautusta tehtävästään."