Eila Han­he­la, 80, pitää yhä ke­sä­kah­vi­laa kotinsa pi­ha­pii­ris­sä Hau­ki­pu­taan Han­hi­pe­räl­lä – "Jos ei olisi mitään työtä, saat­tai­si tam­pet­tua"

Eila Hanhela muutti nelisen vuotta sitten takaisin lapsuudenkotiinsa Haukiputaan Hanhiperälle. Hän on hankkinut seurakseen ja vierailijoiden ihasteltaviksi myös eläimiä. Pihapiirissä majailee muun muassa Viesti-aasi.

Kuva: Anni Männikkö

Kun mittariin tulee 80 vuotta, tahti saa hieman höllentyä.

Oululaisen Eila Hanhelan kohdalla se merkitsee sitä, että tänä vuonna hänen kotonaan toimiva kesäkahvila ei enää ole auki viikon jokaisena päivänä niin kuin edellisinä kesinä on ollut.

– Olen ajatellut, että pidän nyt yhden vapaapäivän viikossa.

Nähtäväksi jää, väheneekö työmäärä. Kotitilaansa esitellessään Hanhela nimittäin putkauttelee suustaan enimmäkseen suunnitelmia.

– Tästä tulee työtupa, jossa kaikki saavat käydä tekemässä mitä haluavat.

– Tuo vanha navetta pitäisi vielä korjata.

– Kyllä minä kanoja ja kukon hommaan vielä kesäksi.

Hanhelan koti sijaitsee Hanhiperällä Oulun Haukiputaalla, ja se on myös hänen synnyinkotinsa. Välillä elämä vei pitkäksi aikaa Keski- ja Etelä-Pohjanmaalle, mutta nelisen vuotta sitten Hanhela päätti palata takaisin.

– Minulla on seitsemän velipoikaa. Pojat olivat niin vekkuleita, että minulle tämän laittoivat. Ajattelivat varmaan, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa.

Hanhela jäi eläkkeelle vuonna 2000, mutta aloillaan hän ei ole tottunut olemaan. Keski-Pohjanmaalla Hanhela oli osakkaana lomatalossa ja pyörittikin sitä. Kun hän Ouluun muutettuaan mietti, mille alkaisi, kenties juuri sen peruina hän sai idean kesäkahvilan perustamisesta.

Kolme kesäkuukautta auki oleva kahvila Hanhenkammi toimii samassa rakennuksessa, jossa Hanhela asuu. Hän leipoo sinne itse pullat ja keksit.

Paikan päältä löytyy myös yli sadan vuoden ikäinen, kunnostettu kivinavetta sekä luhtiaitta, jossa voi majoittua. Rakennuksilta jokirantaan ja takaisin kulkee Hanhenmarssiksi nimetty reitti, jonka varrelta löytyy pieniä tehtäviä. Lisäksi pihapiirissä voi tehdä tuttavuutta aasin ja lampaiden kanssa.

Eläimet Hanhela hankki pari vuotta sitten. Aasin ottaminen oli ollut hänellä mielessä aina.

– Pitää se joku vertainen olla, hän nauraa.

Kun kesäkahvila oli vasta suunnitteilla, lähipiirissä epäiltiin, tulisiko asiakkaita yhtään. Hanhiperä sijaitsee sen verran syrjässä, että sinne pitää erikseen tulla.

Asiakkaat ovat kuitenkin löytäneet kahvilan. Eivät suurina virtoina, mutta yksinkään ei ole tarvinnut istuskella. Lämmin viime kesä esimerkiksi houkutteli paikalle noin 1 500 kävijää.

– Viime kesänä ihan tuntui, että en minä tätä turhaan pidä.

Kiittävää palautetta on tullut muun muassa pikkulasten äideiltä. Rauhallisessa ympäristössä ei tarvitse olla koko ajan sanomassa lapsille, että älä mene sinne ja älä tee sitä.

– Tämä on tavallinen, vanhanaikainen maalaispiha, jossa saa juosta ja kulkea, eikä mikään säry.

Kuin sanojen vakuudeksi nyt talviteloilla olevassa kahvilahuoneessa kaksi lastenlastenlasta peuhaa ja pitää iloista mekkalaa kerrostaloksi kasaamiensa tuolien keskellä.

– Tekevät täällä, mitä eivät kotona saa.

Vaikka Hanhela asuu yksin, hän pitää siitä, että ympärillä on elämää. Silloin ei tule jäätyä paikoilleen miettimään kaiken maailman murheita. Tähän tarpeeseen kesäkahvilan pyörittäminen istuu mainiosti.

– Mikään bisnesidea tämä ei ole, vaan paremminkin psyykenhoitoa minulle, kun olen niin kova puhumaan, hän sanoo.

– Olen niin vanha, että jos ei olisi mitään työtä, sitä saattaisi tampettua.

Hanhelan mielestä tärkeää on myös pysyä liikkeessä. Kuntosali-ihminen hän ei ole, mutta kun kotona on jatkuvasti jotain puuhaa, tulee liikuttua kuin huomaamatta.

– Siinäkin tulee itse asiassa monenlaista liikettä ja tasapainoharjoitusta, kun kantaa elukoille vettä kapeaa polkua pitkin.

Yrityksensä jatkosta Hanhela sanoo varmaksi sen verran, että ainakin ensi kesän kahvila on auki. Se ei tarkoita, että hänellä olisi mitään halua lopettaa.

– Ei tässä iässä auta sanoa, että seuraavat kaksikymmentä vuotta. Mutta kyllä minä jatkan niin kauan kuin pystyn.