Lapin tiukkasyistä puuta kuljettava rekka tulee vastaan. Se on ajanut täydessä lastissa ohi Kemijärven. Liekö matkalla Kemiin? Päämäärää voi vain arvailla.
On sumuinen ja pimeä päivä. Kemijärven Stora Ensolla on juuri päättynyt yhteistoimintamenettely -12-osainen näytelmä - riitaisena ja tuloksettomana. Tehdas suljetaan, 214 ihmistä menettää työpaikkansa.
Työntekijät ovat esittäneet alasajolle oman vaihtoehtonsa: Jos tehtaalla ei tuoteta paperisellua, vaihdetaan se liukoselluksi tekstiili- ja kemianteollisuudelle, etanoliksi, biodieseliksi ja kaukolämmöksi. Suuren Stora Enson puumonopolia ei nikottelematta hyväksytä. Tehdas tuotantoon ja myyntiin. Siinä työntekijöiden lääkkeet.
Arki soljuu Kemijärvellä niin kuin pitääkin: kauppias myy, poliisi valvoo, opettaja opettaa ja kemijärveläinen ostaa. Elämä jatkuu - vai jatkuuko?
"Jatkuu", vuoromestari Petri Alanne vastaa tehtaan ruokalassa napakasti. "Eikä tehdasta lopeta", hän vakuuttaa ja katsoo kysyjää tiukasti silmiin vain hetki sen jälkeen, kun Paperiliiton Kemijärven osaston tiedottaja Juha Pikkarainen ja luottamusmiehet ovat ilmoittaneet työntekijöille, että yt-neuvottelut ovat päättyneet täydelliseen umpikujaan.
Miksei valtio toimi?
Alanne ei aio kertoa mitään nyyhkytarinaa siitä, miten kaikki tapahtui.
Kolmikymppinen koneinsinööri tuli tehtaaseen vuonna 2002 heti koulun ja armeijan jälkeen. Avovaimo työskentelee nyt sairaanhoitajana Kemijärvellä terveyskeskus Lapponiassa. Melkein paljasjalkainen kemijärveläinen ei aio muuttaa kotoaan mihinkään, vaikka tehdas kaatuisi. Hän aikoo kaivaa töitä jostain; vaikka Soklista, jonka toteutumiseen hän uskoo.
Alanne on varma, että tehdastaistelussa oikeus voittaa. "Yhtiön johdolta puuttuu näkemystä. Se on hirttäytynyt paperiselluun, vaikka jo EU edellyttää yhä enemmän biopolttoainetta. Puusta voidaan tehdä bioetanolia tai biodieseliä, jonka tuottamisen tutkijat ovat osoittaneet kannattavaksi.Työ jatkuu, tarvittaessa vaikka eri isännän alaisuudessa."
Alanne ihmettelee ihmettelemästä päästyään, miksei valtio puutu Stora Enson päätökseen.
"Valtion omistajapolitiikasta vastaava ministeri Jyri Häkämies oli sekaantumassa Elisan islantilaisvaltaukseen valtion puolen prosentin omistusosuudella. Miksei nyt puututa valtion ja Kelan 35 prosentin mahdilla? Miksi kannattava tehdas lakkautetaan metsien keskellä? Miksi valtiota kiinnostavat paljon enemmän Finnairin myöhästelyt kuin isojen tehtaiden lopetukset?"
Kysymyksiä riittää loputtomiin.
"Eikä lappilaisten kalloon mahdu, että yhtiö omii Lapin puut omakseen. Eivätkä puut lopu, sen ovat useat asiantuntijat vakuuttaneet", mies sanoo ja lähtee jatkamaan vielä jäljellä olevia töitään.
Tehtaan pihalla on hämärää, usvaista ja höyryistä. Rakennusrypäs on iso ja ruma, alue laaja. Pihalla purkaa kuormaansa pari rekkaa. Ne ovat tuoneet mukanaan Lapin kultaa: puuta ja työtä, ei olutta.
Karua seurattavaa
Nina Alatalo uskoo, että tehtaassa tehdään vielä jotain, mutta toiselle isännälle.Marketin kassavastaavana toimivan Alatalon tai hotelliyrittäjä-miehen leipä ei ole ensimmäiseksi uhattuna. Mutta ennen pitkää kaikki kärsivät, jos tehtaan työpaikat loppuvat.
"Kaupan myynti ja muiden palvelujen kysyntä laskevat", nainen huokaa ja ottaa ostoskoriin maitopurkkeja. Lapsia, Jonnaa ja Jannea, kiinnostaa leluhylly.
"Vaikka asiaan on jo turruttu, se koskee. Tehtaan lopettamisesta on puhuttu jo vuosikymmeniä", Kemijärvellä syntynyt Alatalo sanoo.
Hän on itsekin syönyt tehtaan leipää, sillä isä oli siellä töissä. Nyt isä on jo "onneksi" eläkkeellä.
Jos huonosti käy, lähellä eläkeikää olevat paperityöläiset pääsevät eläkeputkeen ja osa muuttaa pois, vain osa nuorista työllistyy paikkakunnalle. "Se on karua", Alatalo muistuttaa.
Hän uskoo, että poliitikot pystyisivät vaikuttamaan asiaan, mutta halu puuttuu. "Jo nyt on selvinnyt, että tulijoita tehtaalle on. Riipaisee, jos tehdas jätetään tyhjäksi."
Räntäsateessa ja viimassa Taivaantulien aukiolla kävelevä Juha Kelloniemi, 23, ei usko, että Stora Enso jatkaa Kemijärvellä.
"Jos tehdas loppuu, jälki on rumaa. Osa työllistyy, osa muuttaa pois. Harmittaa. Kyllä valtion pitäisi omistajana puuttua asiaan."
Kelloniemi on automekaanikkona Juhan Autossa, eikä hänen oma työpaikkansa ole uhattuna. Nuori mies aikoo pysyä Kemijärvellä. "Ainakin niin kauan, kun töitä piisaa."
Aukion vieressä Kemijärven Työttömien talossa kirpputoria valvova toiminnanohjaaja Taito Haataja on samaa mieltä Kelloniemen kanssa. "Valtion pitäisi ottaa niskasta kiinni sellaista firmaa, joka lopettaa kannattavan tehtaan."
Ettei vain kartelli olisi?
Koivu-Pekka, kauppias Pekka Koivuniemi nousee Kemijärven keskustassa sijaitsevan valtavan kauppansa, K-Supermarketin, toisen kerroksen työhuoneeseensa. Siellä on hieno vanha pöytä, jonka ääressä on hyvä jutella.
"Ihmiset ostavat varovammin, kun tulevaisuus on epävarma, ei siitä pääse mihinkään", toisen polven kauppias vakuuttaa.
Koivuniemi ihmettelee, miksi kilpailuviranomaiset eivät puutu puutavarafirmojen touhuihin. Alueella ostaa sellupuuta vain kaksi firmaa.
"Eikö tässä haeta selvää ostokartellia? Siihen viittaa sekin, että tehdasta ei aiota myydä, vaikka siitä on tarjottu kuulemani mukaan 170 miljoonaa euroa. Sehän on valtava summa rahaa. Tuhat miljoonaa markkaa."
Koivuniemen kaupan tiloissa käsitellään muun muassa poroja; varastosta löytyy savustettua, kylmäsavustettua, kuivattua ja lähes kaikilla tavoilla valmistettua poroa. Työntekijöitä on viisikymmentä.
Jos tehdas kaatuu, Koivuniemi toivoo, että sen työntekijöistä mahdollisimman moni ryhtyisi yrittäjäksi. "Viisikymmentä pientä yritystä on paljon parempi kuin yksi iso."
Vaikka kävisi huonosti, Koivuniemi löytää mahdollisuuksia. Työtä voivat antaa Sokli tai muut kaivokset, matkailu ja Venäjän rajan läheisyys.
Hän kavahtaa kannanottoa Vuotoksen altaaseen, kauppiaana hän ei uskalla sanoa siitä mitään. "Eikö altaan voisi rakentaa ja panna pohjaan pirun ison tulpan? Kun päättäjät vaihtuvat, sen voisi panna paikoilleen tai ottaa pois tarpeen mukaan", kauppias velmuilee.
Yhteishenkeä riittää
Kakkosen Poliisi-tv vieraili Kemijärvellä syksyllä sattumalta juuri, kun tieto yt-neuvottelujen alkamisesta oli tullut. Ohjelmassa seurattiin kotihälytystä, ja taustalta kuului selvästi naisen ääni "kun tehdas loppuu".
"Kyllä tämä on rajua todellisuutta", poliisipäällikkö Seppo Kinnunen vakuuttaa. "Työpaikkojen supistukset näkyvät meillä. Perhe- ja muut väkivaltatapaukset lisääntyvät, sen todistavat tilastot. Ja viinan käyttö."
Päättäjät ovat olleet pitkään ahtaalla, sillassa. "He saavat koko ajan pelätä, että hartiat kasvavat", poliisipäällikkö selventää painitermein.
Kokemuksissaan kemijärveläiset ovat hitsautuneet yhteen. Yhdessä on kapinoitu niin junaliikenteen lakkauttamista kuin tehtaan sulkemista vastaan. Kemijärvi-liikeestä on suunnannäyttäjäksi valtakunnallisestikin siinä, miten vaikutetaan. Yksin tehtaan puolesta on kerätty jo yli 20 000 nimen adressi.
"Poliitikkojen on pakko ottaa yhä enemmän huomioon ihmisten mielipiteitä. Junataistelu antoi paljon lisää itsevarmuutta. Aluksi liikkeelle hymähdettiin, mutta ei enää. Tämä voi olla koko maan kannalta merkittävä esimerkki", Kinnunen sanoo työpöytänsä takaa. Seinällä kuuntelee presidentti Tarja Halosen kuva.
Kemijärvellä kuvattu Taivaan tulet -tv-sarja teki Kemijärveä tunnetuksi kautta maan. Fiktio ja fakta sotkeutuvat.
"Eräältä poliisilta kysyttiin kerran, että ovatko Kari Väänänen ja Seppo Kinnunen veljeksiä, kun ovat niin samannäköisiä. Väänäsellä on niin poliisipäällikön ilmeetkin", Kinnunen kertoo.
Todellisuudessa miehet ovat melkein kuin Pekka ja Pätkä: Väänänen on paljon lyhyempi kuin Kinnunen.
"Ja jos kiroilisin alaisilleni sarjan tapaan, paha minut perisi", poliisipäällikkö nauraa.
Yli ymmärryksen menee
Taivaan tulista tutun sillan ja Stora Enson tehtaan takaa Sallan suunnasta löytyy varsinainen monitoimimies: halkoyrittäjä, entinen konduktööri, keskustan kuntavaikuttaja ja puoluevaltuuskunnan jäsen Mauno Kerkelä. Hän on ollut mukana myös Kemijärvi-liikkeessä.
"Omalle puolueelleni keskustalle tehdastaistelun häviö toisi varman tappion ensi syksyn kuntavaaleissa. Ei vain Lapissa, vaan koko Suomessa", hän arvioi.
Kerkelä uskoo, että paperisellua keitetään jatkossakin Kemijärvellä. "Maan hallitus puuttuu asiaan, vaikkakin keskustan ministerit ovat olleet hampaattomia."
Kerkelä pitää vaihtoehtona esitettyä bioenergiaa liian uutena asiana, eikä usko sen pelastavan Kemijärveä. "Ratkaisut on tehty jo sinne Varkauden suuntaan."
Hän toimittaa 5 000-6 000 irtokuutiota vuodessa halkoja pohjoiseen. "Yrittäjänäkin minun on vaikea ymmärtää tehdasasiaa", Kerkelä sanoo ja esittelee ylpeänä halkovarastoaluettaan. Sen kruunaavat seitsemän junavaunua, joissa voi varastoida puita.
Aurinko nousee vielä
Ero Kemijärven vielä-hämärän ja jo-hämärän välillä on vain muutamia tunteja. Pilvien takaa ei aurinko vilahda.
Mutta se nousee; nyt tammikuussa vain toviksi, mutta pian jo pidemmäksi aikaa. Näin uskovat kemijärveläiset, eivätkä aio luovuttaa.