Ruotsin Riksteatern on Ryöstö Seraljista -oopperan tuottajan Stefan Karsbergin mukaan suurin ja mahtavin kiertävä teatteri koko maailmassa. Se on tuonut jo 75 vuotta ammattiteatteria kaikkien Ruotsin valtakunnan kansalaisten ulottuville.
Näytelmien ja balettiesitysten lisäksi Riksteatern tuottaa myös oopperoita. Ryöstö Seraljista on valtakunnanteatterin, Riks Gästspelin ja Folkoperan yhteisproduktio, jolla on kevään 2003 aikana 37 esitystä eri puolilla Ruotsia, pohjoisimpana Uumaja, Kiiruna ja Haaparanta.
Kiertävän teatterin, myös musiikkiteatterin tulevaisuus on taattu, siitä ei Stefan Karsbergillä ole epäilystäkään. Olkoonkin, että kiertävä seurue kuluttaa palkkoina, matka- ja majoituskuluina aikamoisen rahasumman.
Mutta Ruotsissa jokaisella ihmisellä on oikeus kulttuuriin. Riksteaternin tehtävä määritellään tuottaa ammattimaista näyttämötaidetta kansalle "asuinpaikkaan, sukupuoleen, ikään, koulutukseen, yhteiskuntaluokkaan tai etniseen ryhmään" katsomatta.
Riksteaternin koko teatteritoimintaa koskeva vuotuinen liikevaihto on noin 300 miljoonaa kruunua, josta valtio rahoittaa suoraan 80 prosenttia.
Folkoperan aloitti 26 vuotta sitten vapaana oopperaseurueena, mutta on sittemmin organisoitunut osakeyhtiöksi, joka on omien sanojensa mukaan "Ruotsin suurin työpaikka freelancer-laulajille ja -soittajille".
Folkopera syntyi samanlaisissa merkeissä kuin Suomessa Kansallisoopperan uuden talon valmistusvaiheissa mm. Suomalainen kamariooppera, Ooppera Skaala ja Vantaan Ooppera. Jähmeään laitosoopperaan kaivattiin uudistusta, haluttiin uutta yleisöä ja tärkeää oli myös nuorten muusikkojen ja laulajien työllistäminen.
Folkoperalle on käynyt hyvin. Tuoreessa Mozartin oopperassa on 16 soittajaa, kuusi lahjakasta solistia ja tekninen henkilökunta. Ja alueena koko valtakunta. Yhteiskunnan tukea tulee valtion kulttuurineuvostolta, Tukholman läänin maakäräjiltä ja Tukholman kaupungilta. Tärkeä osuus on myös sponsoreilla Fortumista Svenska Volkswageniin.
Pääkaupunkiseudun uusista oopperaseurueista Vantaan Ooppera on yhdeksän elinvuotensa aikana korostanut kiertuetoimintaa. Kansaa lähestytään myös esittämällä oopperat suomeksi.
"Taloutemme on joka vuosi vaakalaudalla. Pyrimme parhaillaan saamaan valtiovaltaa mukaan jatkuvuuden ja vakauden turvaamiseksi", sanoo taiteellinen johtaja Pekka Kähkönen.
Viikko sitten valtion säveltaidetoimikunta jakoi tukensa alueoopperoille vuodelle 2003. Vantaan Oopperalle myönnettiin 20 000 euroa Donizettin oopperan Don Pasquale tuottamiseksi. Onhan sekin tietysti jotakin, mutta summalla tuskin päästään Pudasjärvelle saakka.
Ooppera Skaalan oli tyytyminen 15 000 ja Suomen kamarioopperan vajaaseen 6 000 euroon. Ouluun oopperalle rahaa riitti 60 000 ja Tampereelle lähes 70 000 euroa.
Turvataanko suomalaisten oopperaoikeudet siis maakunnallisella oopperapolitiikalla? Entä jos alueoopperassa saatu ensikokemus oopperaan on tuotannon amatöörimäisyyden vuoksi totaalisen luotaantyöntävä, saavatko kansalaiset silloin mitä ansaitsevat?