Tiistain Kalevassa kerrottiin sotaveteraani Santeri Mäenkoskesta, jota ei ole koskaan kotiutettu Suomen armeijasta. Mäenkoski on kirjoittanut presidentin kansliaan kahteen otteeseen ja perännyt saamatta jäänyttä kotiuttamisrahaa. Kaleva otti yhteyttä presidentin kansliaan, mistä kehotettiin kääntymään asiaa selvitelleen puolustusvoimien pääesikunnan puoleen.
Komentajakapteeni Jyrki Kivelä pääesikunnan henkilöstöosastolta, mitä Mäenkoskelle on vastattu?
Asevelvollisuus päättyy sen vuoden lopussa, kun henkilö täyttää 60 vuotta. Sen jälkeen meillä ei ole enää toimivaltaa tehdä päätöksiä hänen osaltaan, ei kotiuttamisia eikä muitakaan toimenpiteitä; eivätkä ne ole tarpeenkaan, koska häntä ei voida enää kutsua palvelukseen. Asia on vanhentunut, ja lisäksi tuonaikaisten tapahtumien todentaminen olisi haasteellista. Etuisuudet, joita sotiemme veteraaneille on tarjolla, ovat Mäenkosken käytettävissä tapauksesta huolimatta.
Millaisesta summasta olisi kysymys?
Senaikaisen kotiuttamisrahan suhteuttaminen tähän päivään olisi aika mutkikasta, joten en pysty sanomaan mitään summaa.
Moni lukija on ollut sitä mieltä, että 87-vuotiaan sotainvalidin kohdalla voitaisiin joustaa.
Kukaan ei kiistä sitä - olemme sen vastauksessammekin todenneet - että Mäenkoski on tehnyt arvokasta työtä isänmaan hyväksi. Meillä pitää kuitenkin aina olla jonkinlainen oikeutus maksaa jollekulle joku summa, ja jos maksaisimme, sen jälkeen meiltä kysyttäisiin, millä perusteilla tämmöinen summa on maksettu.
Mäenkoski olisi varmasti oikeutettu suurempiinkin summiin kuin siihen aikaan on maksettu, mutta kun emme pysty näyttämään asiaa toteen ja kun asia on jo vanhentunutkin, emme voi maksaa.
Onko tällaisia tapauksia tullut vastaan ennen?
Vastaavanlaisia ei ole. Silloin tällöin veteraanit kirjoittavat joistakin sodan aikana kokemistaan epäkohdista, jotka ovat tulleet nykypäivän informaatiossa esille, mutta kun he eivät ole enää asevelvollisia, asioihin on vaikea enää puuttua.
Myös asiakirjojen säilytysajat ovat osassa sellaisia, ettei niitä pysty tänä päivänä enää todentamaan.