Uusi globalisaatioraportti tarjoaa hyviä aineksia pohdinnalle, jota suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta on syytä käydä.
Suomen kansantalous kasvaa viiden prosentin vuosivauhtia, työttömyys liukuu yhä alemmaksi eikä suuri ja mahtava globalisaatiokaan ole vienyt työpaikkoja muille maille siihen tahtiin kuin vielä pari vuotta sitten pelättiin.
Uusien talousmahtien nousu on luonut myös suomalaisyrityksille vientimarkkinoita ja selviämismahdollisuuksia. Pieniä merkkejä on jopa jo siitä, että Suomi alkaa kiinnostaa nousevien talouksien sijoittajia: viimeksi tiistain Kaleva kertoi, kuinka Ouluun on tulossa ensimmäinen tuotekehitystä tekevä viestintäteknologia-alan yritys Kiinasta.
On kuitenkin vaarallista langeta siihen luuloon, että tilanne jatkuisi näin auvoisena tästä ikuisuuteen. On silkkaa viisautta selvittää sitä, millaisia tulevat uhkatekijät voivat olla ja miten niihin pitäisi Suomessa varautua.
Hyvin luontevaa on sekin, että tulevaa luodataan juuri talousneuvostossa, joka on pääministerin johdolla toimiva hallituksen, tärkeimpien etujärjestöjen ja Suomen Pankin yhteistyöelin. Sen tehtäväksi on määritelty kansakunnan keskeisten talous- ja yhteiskuntapoliittisten kysymysten tarkastelu. Siihen tehtävänkuvaukseen istuu paremmin kuin hyvin neuvoston sihteeristön tuore raportti "Suomen vastaus globalisaation haasteeseen".
Voi vain hämmästellä osaa niistä kommenteista, joita alettiin kuulla heti raportin julkistamisen jälkeen. Erityisen yllättävä on se nuiva tapa, jolla valtiovarainministeri Eero Heinäluoma lyttäsi raportin: väärä tekotapa, väärät tekijät ja väärät johtopäätökset, voi SDP:n puheenjohtajan arvion tiivistää. Voi kysyä, miksei Heinäluoma tarttunut ajoissa raportin valmisteluun ja sen tekijäjoukon kokoonpanoon, onhan hän itse talousneuvoston jäsen.
Samaan tapaan raportteja yhteiskunnalle ja itselleen merkittävistä kysymyksistä laativat myös etujärjestöt kuten työnantajien EK tai Heinäluoman entinen työnantaja SAK. Ratkaisevat päätökset tehdään tämän vuoropuhelun jälkeen.
Kiinnostavaa nyt leimahtaneessa keskustelussa on, että toisin kuin SDP:n puheenjohtaja, SAK:n johtaja Matti Viialainen löysi raportista myös kehun aihetta, esimerkiksi sen energianäkemyksissä. Raportissa korostetaan myös palkansaajajärjestöille tärkeän muutosturvan merkitystä.
Heinäluoman kommenttien taustalla on todennäköisesti useita syitä. Lähestyvät eduskuntavaalit näyttävät ohjaavan osapuolia jo vanhoihin taisteluhautoihin. Samassa yhteydessä analyyttinen poliittinen keskustelu lentää helposti syrjään, mikä on lyhyesti sanottuna äänestäjien aliarviointia.
Toinen syy voi piillä siinä, että vaikka SDP on pärjännyt hyvin puolueiden välisissä suosiomittauksissa, Heinäluoman omat suosiolukemat pysyvät aneemisina. Iltalehden maanantaina julkistamassa mittauksessa vain 16 prosenttia kansalaisista piti Heinäluomaa sopivimpana nimenä seuraavaksi pääministeriksi. Onneton tulos, jota ei voi enää kovin kauan selittää sillä, että Heinäluoma on poliitikkona uusi kasvo.
Ansiokas raportti uhkaa hiiltyä käyttökelvottomaksi nopeasti kuumentuvassa vaalinaluskeskustelussa. Olisi liian helppoa ampua raportti alas takertumalla johonkin yksittäiseen ehdotukseen. Olisi vahinko, jos raportille kävisi samoin kuin valtiovarainministeriön silloisen ylijohtajan Anne Brunilan johdolla tehdylle globalisaatioraportille: se hautautui pöytälaatikkoon.