Otsikoin sanoin päivitellään pienten ilmiöiden elämää Ultra Bra -yhtyeen 15 vuotta sitten kirjoitetussa laulussa. Nyt tuulivoimaa on tyrkyllä niin paljon, että naurattaa.
Virallisen tavoitteen mukaan tuulivoimakapasiteettimme olisi vuonna 2020 lähes saman verran kuin ydinvoimaloidemme teho, 2 500 megawattia.
Takuutariffin huumassa rupeleita on suunnitteilla kuitenkin lähes 11 000 megawatin verran. Tuulivoiman puuhaajatkin alkavat jo myöntää, että moni voimalasuunnitelma jää suunnitelmaksi.
Hiljattain Vaalan kunnan päättäjät antoivat rukkaset Oulujärven suurimpaan saareen, Manamansaloon kurottaneelle tuulivoimahankkeelle.
Monella alun innostus vaihtui epäilyn ja huolen kautta vastustukseksi, koska tuulivoima on täynnä kysymysmerkkejä.
Päästöjen vähentämistä ja energiaomavaraisuuden nostamista on helppo kannattaa. Tuulivoiman ympäristöhaitat menevätkin sitten jo arvailun ja väittelyn puolelle. Yksi ei kuule myllystä mitään ääntä, toinen valvoo roottorin huminassa ja kirkkaiden varoitusvalojen loisteessa.
Tuulivoiman tuottajille on taattu yhteisestä rahapussistamme tukea runsaat 105 euroa megawattituntia kohti vuoteen 2015 asti ja sen jälkeen 80 euroa seuraavien 12 vuoden ajan. Ilman tukea taloudellisesti kannattavan tuulivoiman tuottaminen on mahdotonta.
Takuutariffi on polkaissut pystyy tuulivoimahankkeita sellaisillekin paikoille, joihin myllyjä ei tuuliolojen takia oikeastaan kannattaisi rakentaa. Firmojen strategia näyttää olevan, että kun pyynnissä on muutama sata viehettä, muutamaan kymmeneen saattaa saada tärpin.
Tuulivoiman kuittaamat tuet kasvavat sellaista vauhtia, että hallitustakin taitaa jo hirvittää. Se kuitenkin keksi näppärän keinon hillitä tuulivoimainnostusta.
Monelle tuulivoimapuistoja kaavoittaneelle kunnalle tuli ikävänä yllätyksenä, että myös tuulivoimaloista saatava kiinteistöverohyöty aiotaan puolittaa.
Seuraus on selvä: kun tärkein hyöty sulaa, voimaloita ei enää haluta. Työpaikkojahan ne eivät juuri tuo. Haitat alkavat painaa puntarissa yhä enemmän.
Jalo ajatus lienee, että yhteisin varoin pönkitetyt tuulivoimalat alkavat aikanaan pysyä pystyssä markkinavoimien ehdoin, itsensä kannattaen. Vastaavaa on yritetty muuallakin eikä kovin hyvin tuloksin.
Ei ole kymmentä vuottakaan siitä, kun Espanja aloitti mahtipontisen aurinko-ohjelmansa. Koska aurinkovoiman valjastaminen on kallista, valtio takasi näin tuotetulle sähkölle hyvän hinnan.
Tukisummat paisuivat pian miljardeiksi. Laman iskettyä valtion oli syötävä tukilupauksensa. Seurasi konkursseja, työttömyyttä, luottotappioita.
Euroopan talousveturi Saksakaan ei ole ongelmitta vihreiden energiaratkaisujensa kanssa. Siellä voimakas tuki on johtanut sähkön ylituotantoon, mutta siitä huolimatta kuluttajan sähkölasku paisuu.
Haitatonta energiantuotantoa ei ole. Ympäristö ja ihmisten terveys kärsii, kun muutamme energiaa muodosta toiseen.
Parempaan pitää pyrkiä, mutta tosiseikat on tunnustettava. Ydinvoimastakin olisi kiva luopua, mutta useimpien mielestä on myös kiva, että sähköä saa pistorasiasta.
Jossain tulevaisuudessa, eräiden arvailujen mukaan 40 vuoden päässä häämöttää kuitenkin ratkaisu.
Tutkijat näes tietävät, että kun deuteriumia ja tritiumia pikkuisen sekoitellaan ja reaktio vielä saadaan pysymään fuusiopöntössä, syntyy ratkaisu suurimpaan osaan maailman ongelmista.
Yhdellä grammalla tätä DT-polttoainetta tuotettaisiin kymmenen omakotitalon vuoden kulutuksen verran sähköä.
Sitä odotellessa.
Kolumni